”Kiva, kun pidät itsestäsi huolta”.
”Sulla on mukava peppu, tykkään siitä”.
”Olet kaunis”.
”Rakastan sinua”.
Sama käännetttynä itsetunto-ongelmaiselle:
”Voisit vielä pikkusen kiristää ruokavaliotasi ja treeniaikatauluasi, hyvä alku, mutta tarvitset vielä melkoisesti jumppaa, jotta päästään tyydyttävään lopputulokseen. En voi sanoa sinulle tätä muutoin, mutta toivottavasti tuo on riittävä kannustus jatkamaan urheilun parissa. Ymmärrätkö, että yritän motivoida sinua kehun kautta rivien välistä.”
”Work it baby, work it. Jos jälleen kannustan ja kehun, ehkä tajuat tehdä peppuliikkeitä, jotta muhkurat muodostuisi paremmin peräpäähän. Sinulla on se onni, ettei tarvitse katsella hyllyvää lihaasi, mutta koska minä joudun.. tee asialle jotakin.”
”Mukiinmenevä, ajoittain. Riittävähkö. Et ikinä kuitenkaan ole niin kaunis, kun entiset tyttöystäväni.”
”Sanon tämän nyt siksi, että voisit luottaa minuun enemmän. En ehkä ole ihan tuota mieltä, koska saatan jonkin ajan kuluttua huomata, että tämä olikin vain pinnallista ihastumista, hetken huumaa.. sellaista, mikä kuolee todellisuuden astuessa riveihin.. mutta.. koska sinua ei ole rakastettu riittävästi.. voin sanoa sen sinulle.. että joskus.. saisit kokea tuonkin asian. Valehtelen vuoksesi.. eikä minua voi tulevaisuudessa syyttää asiasta, koska tämä oli sinun parastasi ajatellen.”
Kenen mielestä onnellisena oleminen olikaan helppoa? Pah. Hyvät ja kauniit asiat kääntyvät hetkessä päälaelleen, jatkuva epäily ja pelko valehdelluksi tulemisesta kalvavat fiilareita. Olisihan se mahtavaa, jos voisi olla aidosti iloinen siitä, että joku pitää pehmeästä peräpäästä, vaikkei itse siitä niin tyytyväinen olisikaan. Kun ei riitä itselle, miten voisi riittää toiselle? Voisiko toinen olla kokonaan sanomatta positiivisia asioita, jottei tarvitsisi pelätä valkoisia valheita tai yrittää tulkita, mitä vastakkainen osapuoli yrittää rivien välistä viestittää?
Itsetunnon puute myrkyttää suhteen herkästi. Menepä koskemaan naisen epätäydelliseen kehonkohtaan.. hän työntää kätesi pois.. Mies tulkitsee asian siten, ettei toisen kosketus kelpaa tai että se tuntuu pahalta. Ikäänkuin ei haluttaisi toista iholle, lähelle. Toinen ei enää sitten koskekaan, kun aina on pakit vastassa. Nainen alkaa ihmetellä, miksi mies ei enää tee itseään tykö.. ja vastaushan on jo valmiina.. ne naisen epätäydelliset kohdat – mies ei halua, kun nainen on niin kamala. Molemmat ottavat etäisyyttä, kun eivät kelpaa toisilleen, vaikka todellisuudessa asiat ovat vain sulloutuneena ristikkäisiin käsityksiin/oletuksiin.
Umpikuja.