Voi elämä. Nyt se myrkyn lykkäs.
Vanha viisaus sanoo, että pitää rakastaa itseään, jotta pystyy rakastamaan jotakuta toista. Aiemmin tuo oli hölynpölyä korvilleni, mutta nyt lienee ajatuksen sisältö saanut aivosoluni tavoitetuiksi. Miessuhteeni ovat olleet lähes poikkeuksetta katastrofeja, miksi? Kenen syy lienee ainainen ilmiö? Uh, katso sisko peiliin, jos haluat tietää, missä vika on. Onhan peilikuvaa tullutkin ihmeteltyä vuosien aikana melkoisesti. Joka kerta sieltä on heijastanut takaisin ruma, epämiellyttävä harakka, jonka hyvänä päivänä voi tunnistaa ihmisenkaltaiseksi kuvatukseksi. En ole jaksanut antaa painoarvoa sille, etten juurikaan pidä siitä, miltä näytän. Olen sinut sen asian kanssa, etten pidä itsestäni. Mutta mutta… olen huomannut, etten vihaa itseäni niin tuhottomasti silloin, kun tapailen tai seurustelen jonkun kanssa. Voin elää hyväksyttävämmin itseni kanssa, en kaivele murskakritiikkiä peilistä heijastuvasta hahmosta vaan lähinnä ajattelen ”saa kelvata”. Olen siis tähän asti tarvinut toista ihmistä siihen, jotta voin hyväksyä itseni paremmin. Itsetunto on ojassa, ollut aina ja luultavimmin siellä myös tulee säilymään.
Tähän soppaan on turha sekoittaa kohteliaisuuksia, mitä joskus toinen osapuoli saattaa ohimennen mainita. Sata kärpästä saa vannoa paskan olevan hyvää, minun ei sitä tarvitse uskoa. Sama asia kohteliaisuuksien kanssa.. ne ovat ihan kiva ajatus, mutta.. totuus on jossain muualla.
Miten sitten voisi hyväksyä itsensä, jotta mahdollisesti voisi parantaa ihmissuhteiden laatua rakkausrintamalla? Ulkomuodolliset rajoitteet tulevat tietyssä pisteessä vastaan, pituutta en kasva, painoa voin pudoittaa terveellisesti muutamisen kiloa jne.. Miten hyväksytään itsensä niin, ettei tarvitse parannella ominaisuuksiaan (mikä tiettävästi on loputon prosessi, aina on muutettavaa ja parantamisen aihetta löytyy)?
Mitä sen jälkeen, jos on voinut saavuttaa tuon tasapainon? Mikä siinä muuttuu suhteessa itseen ja suhteessa muihin? Onko se edes turvallista yrittää olla sinut itsensä kanssa, jos tyytyväisyys lopettaa kehityksen? Näkevätkö muut ihmiset, ketkä ovat tyytyväisiä itseensä?
Miten voi pitää itsestä, kun tietää kaikki omat virheet, heikkoudet ja epäsovinnaisuudet?