Katastrofin tuntua oli ilmassa jo ennen tämänpäiväisiä, tuttavan pitämiä tupareita. Myöhästyimme tupareilta pikkuisesti -raaka arvio akateemisesta vartista oli noin 3,5 tuntia. Ei tarvetta kuvittelulle, missä kunnossa muut vieraista siinä vaiheessa olivat, kun pääsimme paikalla… ja toki siitä oli pian tulossa myös spektaakkelimainen näytös.
Yksi juhlijoista oli majoittunut vessan puolelle jo siinä määrin, että booli ei olisi enää kauan voinut odotella elimistössä pidempää. Booli rakossa jähmettyi kuitenkin pikaisesti vessan ovella: oksennusta oli vessan seinällä, peilissä, pyykkikoneessa, lattialla, isännän hammasharjassa ja lavuaari oli siitä kauttaaltaan tukkeessa. Rööri ei vetänyt vesitippaakaan, joten putkisto oli avattava. Miehiä paikalla oli yhteensä 5, naisia 3, joista yksi siis tämä wc-asukki.
2 naista alkoi purkaa tilannetta, luonnollisesti. Toinen vahti potilasta, toinen avasi lavuaarin putket ja tyhjensi mielenkiintoisen hiusmöykkykertymän sekä kasan jokseenkin sulattunutta ruokaa (kumihanskoja tai tiskirukkasia ei löytynyt… eikä kukaan tunnustanut omaavansa kortsuja ensihädän käsisuojiksi). Samalla suunniteltiin, mitä seuraavaksi söisi, tuleehan moisesta puuhailusta nälkä (ei liene epäselvää, että näiden kahden naisen ammattina on hoitaja). Rööri alkoi vetää ja potilaskin saatiin siihen kuntoon, että voitiin lähettää taksilla kotiin. Tehtiin miehille vielä palvelus ja pestiin oksennukselta löyhkäävä wc pesuaineella raikkaaksi, jotta pisulla käyminen olisi mielekkäämpää.
Viinin sijasta ostan seuraaviin tupareihin Kodin Putkimiestä. 🙂