Ihmeellista, miten ajantaju hamartyy. Tai siis. Ei siina ajantajusta ole kyse. Mutta siis kun asuu maassa, missa ei esimerkiksi vieteta juhannusta, hadin tuskin muistin enaa sellaisen olemassaoloakaan. Tajusin vasta blogeja lukiessani, kun lahes kaikki kirjoittivat juhannuksen vietostaan, etta niin prkl. Onhan se sekin.
On sita mullakin bileita, vaikkei jussia olekaan. Tanaan on tyokaverin laksiaiset, joihin ajattelin menna. Toisaalta. Omat laksiaiset oli viime vkonloppuna 😀 Tuntuu ehka vahan tyhmalta menna taas nayttamaan naamaansa, kun jo heitti kaikille hyvastit. Mutta en aio istua itsekseni kotona, kun vaimokin on kotomaassaan kaymassa. Eli bileet. Ja sitten huomenna on jonkinlaiset grillibileet. Eras ex-kollegani, puolalainen tytto, kutsui minut mukaan kun hanen suomalaisella ystavallaan on (juhannus?)bileet. Mikas siina, vaikka en ole kyseista tyttoa koskaan tavannut. Tata puolalaista tyttoa, Annaa, vain joskus vahan ihmettelen. Siis han on varmaan vain mukava, sydamellinen ihminen. En vain aina ihan tajua hanta. Esimerkiksi huomisista bileista han juuri tekstaili, miten ihanaa etta tulen ja tapaan hanen suomalaisen ystavansa ja ”I can’t wait to see you together with her!” Heraa kysymys, mita ihmeen nakemista siina on? Etta han nakee kaksi suomalaista samaan aikaan? Nooh. Naemme, mita niista bileista tulee. Kivaa kuitenkin, ettei tarvitse istua taalla yksinani kasvamassa heinaa.
Loysin muuten tana aamuna selastani uusia lihaksia. Samaisia lihaksia, joita raakkasin eilen tietamattani salilla. Tekee muuten kipeaa, mutta hyvalla tavalla. Pain is good.
Oon kuunnellut pakkomielteenomaisesti vanhaa Apulantaa. Todella vanhaa Apulantaa. Tulee niin mieleen nuoruus. Kun olin kapinallinen. Ja niin jarjettoman nuori.