Iiks. Hurja poikamies(=tyttonainen)aikani lahestyy loppuaan. Kuten olen maininnut, vaimo on ollut poissa viimeisen viikon ja palaa ylihuomenna kotiin. Tama tarkoittaa, etta on aika lakata elamasta kuin sika pellossa. Ja peitella jaljet siita, etta on elanyt kuin sika pellossa. On sinansa omituista, etta alennun talle tasolle aina kun olen yksin. En siivoa, en laita ruokaa, jatan kaikki vaatteet hujanhajan, valvon yot ja juon liikaa siideria/olutta virtuaalimaailmassa hengaillessani. Ei minulla oikeasti olisi mitaan tarvetta tehda niin. Ikaankuin tekisin sen _vain_ siksi, etta voin.
Huomenna ennen toita pitaisi siis siivota. Pyykkia sain jo pestya eilen. Kaupassakin pitaisi kayda, etta olisi jotain ruokaa kultsin tullessa kotiin. Ostan samalla kukkia x) On oikeasti ihanaa saada kultsi kotiin. On niin outoa olla yksin. Aina kun esim. toissa tapahtuu jotain, ihan mika tahansa pikkujuttu, ajattelen aina miten kerron siita vaimolle. Ja sitten kun tajuan, etta han ei olekaan kotona odottamassa, tulee omituisen tyhja tunne. Mutta pian ollaan taas yhdessa 🙂