Mun pitas todellakin olla hyohensaarilla. (siis oikeasti. kuka on keksinyt ilmaisun ”hoyhensaarilla” ja mista se tulee? aivan ihana ilmaisu on se.) Mun pitaa herata tasan 5 tunnin paasta. Se mika on erityisen arsyttavaa siina, kun on iltavuoro ja seuraavana paivana aamuvuoro on, etta kiireisen illan jalkeen ei todellakaan nukuta. Toisaalta mika siina on hyvaa, on etta kaksi tyopaivaa menee ohi 24 tunnissa. Koitan olla stressaamatta huomista (josta TIEDAN etta tulee olemaan todella kiireista. olen periaatteessa yksin toissa. pomo on siella mutta hanella on aina omat pomo-hommansa toimistolla. eli yksin olen siella palvelemassa asiakkaita. grand.)
Huomenna paasen toista klo 15 tienoilla ja sitten onkin vapaapaiva. Jonka aikana pitaa shoppailla ankarasti. Ensinnakin pitaa ostaa tuliaisia kaikille (siis ensi sunnuntaina Suomeen. Iiks. Kivaa ja janskaa.) ja toisekseen pitaa ostaa kaikkia hienoja vaatteita. Jotta ne kaikki Suomessa huomaisivat, miten cool olen asuessani taalla. 😛 Ma oon niin AITO 😀
Nyt hiljalleen olen kypsyttelemassa raskasta paatosta. Jota olen lykannyt viimeiset 3 vuotta. Oikeastaan 3,5 vuotta. Kyse on kaapista ulos tulosta. Vanhemmille nimittain. Luulen, etta he tavallaan tietavatkin. Mutta mitaan ei ole koskaan aaneen sanottu. Alan olla niin todella kypsynyt vaikenemiseen. Ja valehtelemiseen. Ja asioiden sanomatta jattamiseen. Mulla oli ajatuksena, etta kirjoittaisin heille kirjeen (oikean kirjeen. sellaisen paperille kirjoitettavan ja postissa lahetettavan. muistatteko, kun wanhoina aikoina oli sellaisiakin.)ja lahettaisin sen ennen Suomen visiittiani. Kirjoittaisin, etta jos he eivat halua asiasta puhua, siita ei tarvitse puhua mutta niin se vain on. Ja heilla olisi hieman aikaa toipua ennen kuin olen siella. Ja jos haluavat puhua niin voivat. Jos eivat, voimme teeskennella ettei mitaan tapahtunut. (siina meidan perhe on itse asiassa hyva. jos ei jostain puhuta, ei sita tapahtunut. ja kaikki elavat onnellisina.) Mutta en saanut itseani kokoon ajoissa. Jos nyt lahetan kirjeen, se ei valttamatta ehdi ajoissa perille. (huomaatko miten ihminen voi pettaa itseaan. tallaisilla tekosyilla olen saanut lykattya kertomista tahankin asti.) Sahkoposti olisi tietenkin nopeampi media ja sen voisin tehda vaikka nyt heti. Tuntuu vaan jotenkin kylmalta ja persoonattomalta lahettaa maili aiheesta. Ja jotenkin tama tuli sitten kuitenkin niin akkia. En ehtinyt edes vaimon kanssa keskustella kunnolla aiheesta ennen hanen lomalle lahtoaan. Jotenkin tuntuu, etten pystyisi jotain niin (mun maailmaa) jarisyttavaa tekemaan ilman tukea.
Ehka paras aika tehda niin ei ole kuitenkaan keskella yota parin viinilasin vahvistamana. Vai olisiko?