Havaitsen itsessani huolestuttavia mokkihoperyyden oireita. Kuten te kaikki tiedatte, minulla ei enimmakseen ole elamaa. Vapaa-aikani, silloin kun kultsi on joko toissa tai muuten ei ole maisemissa, kuluu lahinna juuri talla tavalla. Laptop sylissa sangylla istuen. Nyt kun vaimoni paatti hylata minut yli viikoksi tanne ihan yksikseni, yritin sitten jarjestaa itselleni jotain muuta ohjelmaa. Muistaakseni mainitsin edellisessa blogimerkinnassa, etta pe-illaksi on sitten treffit kaverin kanssa. Kaydaan parilla. Mikas sen mukavampaa.
Mutta nyt, kun pitaisi alkaa valmistautua, tama tuttu laptop-sylissa-sangylla-istuminen tuntuu kumman houkuttelevalta. Vahan laiskottaa. Ja on tuolla aika kylmakin. Ja huomenna kuitenkin pitaa menna toihin aamusta, niin ei voi kovin railakkaasti viettaa iltaa. Nyt menee jo todella huonosti. Ei riita, ettei juuri enaa kaipaa oikeaa sosiaalista elamaa. Alkaa vaikuttaa silta, etta jaisin _mieluummin_ yksin kotiin virtuaalimaailmaan, kuin menisin ulos live-ystavan kanssa.
Tule apuun Anja.
(ja ei. en todellakaan aio perua. menen itse asiassa suihkuun juuri nyt ja sitten alkaa meikkaus. eihan tasta muuten tule sita eika sita toistakaan.)