Tulipa lähdettyä reissuun kiirastorstaina. Suunta Ranska,Belgia, Luxembourg,Hollanti,Saksa. Vanhemmat olivat talven etelän lämmössä matkailuautolla ja kysyivät, että haluaisinko lähteä 1½viikon ajaksi heidän mukaansa. Sehän sopi mainiosti. Hieman vaihtelua perinteiseen hotellimajoitukseen. Kun saavuin Pariisin kentälle, lähdettiin ajamaan kohti Pohjois-Ranskaa, Normandian suuntaan. Suomesta lähdin, ilma oli +4, Ranskassa +21 ja pilvetön taivas.
Tässä on tiivistettynä matkan eri vaiheita. Kertomista riittäisi sen verran, että 10.000 merkkiä tulisi täyteen ja lisää olisi vielä jäljellä.
Enkelit taivaalta: St.-mere-Eglise, kylä jonka ympärillä oli maailman suurin laskuvarjotapahtuma 65 vuotta sitten kun 82. All American ja 101. Screaming Eagles maahanlaskujoukot tulivat varjoilla alas. Kiva pieni kylä kuten muutkin sillä alueella. Huomasi että siellä suorastaan palvotaan näitä heppuja.Kirkon tornissa roikkuu sotamies John Steelen näköisnukke, samassa paikassa mihin hän jäi roikkumaan koko yön ajaksi kun varjo tarttui kiinni ja kirkon vastapäätä on molempien divisioonien muistolle tehty museo.
Colleville: Aikainen aamu, olet pienessä aluksessa joka tömähtää maihin. Ramppi aukeaa ja edessä avautuu lähes 300m vaaleaa hiekkarantaa. Rantaa, jossa on miinoja, panssariesteitä, piikkilankaa ja ylhäällä kukkuloilla juoksuhautoja ja bunkkereita. Taakse ei pääse, sieltä tulee lisää miehiä ja eteenpäin pakko mennä vaikka niskaasi tulee kk- krh- ja tykkitulta. Tervetuloa OMAHA-beachille!
Mielenkiintoinen kokemus kävellä rantahiekolla jossa Yhdysvaltain ensimmäinen jalkaväkidivisioona ”The big red one” ja 28. divisioona nousi maihin. Bunkkereita rannalta turha etsiä, niitä löytyy sieltä vain kaksi kappaletta puoliksi raunioituneina. Kukkulan huipulla tuttu Pelastakaa sotamies Ryan- elokuvasta oleva USA- memorial hautausmaa johon on haudattu ~9500 USAn sotilasta. Tämäkään ei ole suurin, mutta jenkkien tyyliin mahtipontinen verrattuna koruttomiin saksalaisten paikkoihin.
Ranskan pohjoisosat on täynnä näitä muistomerkkejä ja museoita. Jos meinaa kaikissa käydä, saa varata aikaa paljon. Kirkoista pitävä henkilö saa varata aikaa vielä enemmän, sillä joka kylässä on kirkko ja niitä löytyy satoja ympäri Normandian rannikkoa. Parasta mitä Ranskassa saa, on tuore patonki ja heti aamulla leipomosta haettuna.
Se on totta että ranskalaisista ei saa mitään irti kun erittäin harva puhuu englantia. Siinä sitten yrittää elekielellä aina kertoa haluamansa.. 🙂
BELGIA
——–
NUTS- sanoi 101. maahanlaskudivisioonan komentaja kenraali McAuliffe lähettämässään vastauksessa saksalaisten komentajalle Bastongessa joulukuussa -44. Bastonge on tärkeä neljän tien risteys Ardennien alueella jonka saksalaiset yritti vallata, mutta epäonnistuivat kun Pattonin 10. panssaridivisioona lopulta teki läpimurron kylään tammikuussa -45. Taisteluissa tuli kuukaudessa tappiota paljon: 100.000 saksalaista ja 81.000 amerikkalaista. Saksalaisten hautausmaa, löytyy Bastongen läheltä olevasta kylästä. Yhdessä ristissä on 6 nimeä, kolme molemmin puolin. Lähes kaikkia 100.000 ei ole pystytty hautaamaan sinne. Bastongessa on myös yhdysvaltain Mardasson- muistomerkki, sekä museo.
Nykyään Bastonge on vilkas kylä, etenkin kesäkausilla siellä käy turisteja paljon. Kadut on kapeita, jotenka kannattaa jättää auto suosiolla kauemmaksi parkkipaikalle. Kävelymatkat ei ole pitkiä. Toki kun Belgiassa käy niin siellä on ostettava suklaata joka on käsintehty ja hintansa väärti. 250g paketti maksoi bastongelaisessa suklaapuodissa 8€
Luxembourg/ Hollanti
———————-
Luxembourg oli sitten sellainen läpiajopaikka. Samanlaista maisemaa löytyy kuin Belgiasta ja Hollanista. Eräässä pienessä kylässä lähellä Winterswijkiä Hollannista ei kovin paljoa löytynyt katseltavaa kun aika alkoi olla tiukilla, mutta yhden yön siellä ollessa ja kävellessä erään pienen kylän kirjakaupan ikkunan ohi tuli bongattua Kalevala- kirja. Hollantilaisena käännöksenä toki.
Saksa
——–
Lopulta Saksaan saavuttiin ja auto leirintäalueelle Kölnin laitamille. Mukava herätä aamulla lämpimään aurinkopaisteeseen ja kun vielä paikka sattui olemaan Rhein- joen varrella. Toiselta puolelta kävelymatkan päästä lähti kaupunkijuna Kölniin. Päivälippu oli hintaan 7.50€ ja samalla lipulla olisi päässyt myös Bonniin, mutta sinne ei olisi jaksanut mennä enää. Vaikuttavin rakennus Kölnissä on tottakai tuomiokirkko. Sen verran iso torppa kyseessä, että ei saa kameraan edes kunnolla mahtumaan vaikka kuinka yritti. Tuli myös koettua millainen on aito saksalainen jalkapallon fanikulttuuri. Päivällä oli alkamassa Kölnin ja Stuttgartin välinen peli ja faneja kaupunki puolillaan ja poliiseja myös jos jo heti puolenpäivän aikaan kaljoissaan olevat fanit alkavat rähinöimään.
Sitten koitti lähtöpäivä 19. huhtikuuta. Vanhemmat veivät Köln/Bonn- lentoasemalle ja lähtivät jatkamaan kohti Lübeckiä. Vajaan tunnin lento Berliiniin josta jatkoyhteys HKI-Vantaalle. Vielä kaksi päivää lomaa ennenkuin 22. päivä takaisin töihin..
Kun lähtee lomalle, ei aina kannata mennä mihinkään rantakohteeseen tai suurkaupunkiin. Hyviä kohteita löytyy myös niiden ulkopuoleltakin.
Kuvia tulee muutama ja muistomerkeistä ym. koottu kuvasarja videoklippinä. Ei ihan 450 kuvaa viiti tänne lisätä kerralla..