Terppa kurpat!
Ja mites sitten kävikään. Antakaa Armoa huusi Anneli Jäätteenmäki!
Nakki ja peruna, tänään juhlitaan. Näin siis alkaa ensimmäinen sekava juttuni. Mutta nyt on syytä onneen. Työpaikan saaminen ei ole vaikeeta, haastavaa. Jos haluaa selaisen paikan, josta tykkää. Alamäki on vihdoin alkanut nousta uuteen uskoon.
Olen aina miettinyt miten onnistuu etenemään työtehtävissä ylöspäin reittä pitkin. Olisi kiinnostavaa kuulla. Totta kai nyt alotan sen selittelyn, etteihän mulla ole sellanen edes käynyt mielessä. Mutta ei ole. Ei sillä että se on moraalisesti arveluttavaa, kun SE on. Mutta se on vaan liian helppoo. Sillon en vois oikeesti olla ilonen siitä, mitä olen saavuttanut. Koska mulla vois samantien antaa jonku reittäpitkinpatsaan! Tosin, jännäähän on jos esimies onkin nainen.. Hahaaha!