Luonnotilassa oleva, uskomattoman kaunis ja upea paikka, sai sieluuni rauhan ja seesteisyyden. Jatkoin matkaa, edessä oli seuraavaksi tehomaatalousrakennuksia, asfalttiteitä kallioleikkauksineen, kauniin järven ranta mökkerivistö rannallaan. Kauniin, jääkautisen kivirykelmän päälle oli lastattu betonijätettä. Rauha ja pyhyyden kokemukseni muuttuivat vihaksi ja häpeäksi.
Asia, jonka olen tiennyt jo kauan, aukesi minulle selkeänä kuvana nyt: Maa on antanut meille mahdollisuuden elämään, me emme voi sitä omistaa, se omistaa meidät. Meillä ei ole oikeutta vahingoittaa sitä, ei oikeutta riistää sen antimia, haavoittaa ja tuhota sen monimuotoisuutta vain omien itsekäiden tarpeidemme tyydyttämiseksi. Maata pitää kohdella elävänä organismina, josta oma elämämme on riippuvainen. Me voimme käyttää sen antimia hyväksemme, mutta vain sen verran kuin todella tarvitsemme, ja sekin tulee tehdä kunnioittavasti ja anteeksi pyytäen. Kaikki, mikä ei ole ihmisten elämälle tarpeellista, tulee jättää rakentamatta, kaikki mitä emme tarvitse, tulee jättää paikoilleen. Me olemme osa luontoa, ja vaikka kuvittelemme hallitsevamme sitä, olemme sen armoilla ja lopulta se hallitseekin meitä. Mikäli käyttäydymme kuin diktattorit, emmekä kuin palvelijat, palkkamme tulee olemaan sama kuin diktaattorien, perusturvan ja elämän perusasioiden sijasta saammekin luodin takaraivoomme, sillä ”joskus tulee aika maksaa takaisin”, eikä mitään tai ketään voi hallita loputtomiin itsekkäästi, ilman että hallittu ja riistetty osapuoli on aina ollut vahvempi ja noussut jossain vaiheessa kapinaan.
[IMG 789558]
[IMG 789557]