…kun on sen oven avannut, toteaa olleensa oikeassa. Aarteeni on unenomainen häivähdys syksyn punertamaa pihlajapuuta meren rannalla.
Tuosta kauneudessaan ja lämpöisyydessään yli ymmärrykseni käyvästä aarteestani tahtoisin pitää niin lujasti kiinni ettei se katoa, ja niin hellästi, ettei sen hauras ja herkkä olemus koskeketuksestani kärsi.
Villit linnut lentävät taivaan sineen, kesyt taas kaipaavat lämmintä kotipesää. Toivon, että aarteeni, joka on vapaa kuin lintu, kesyyntyisi, ja tahtoisi aina palata olkapäälleni istumaan, jotta voisin antaa sille kaiken sen minkä se on ansainnut.