Todellisuudeksi kutsutun kulissin äkillinen romahtaminen saa ihmisen silmät aukeamaan. Kun ymmärtää, miten väliaikaista ja haurasta kaikki se mitä pidämme itsestään selvänä on, oppii arvostamaan todellisuutta illuusion sijaan.
Ihmisen mieli on rakentunut olemaan tyytymätön, mutta todellisen henkisen hyvinvoinnin puuttuminen, aineellisen hyvinvoinnin kasvun kustannuksella, on saanut monen ihmisen luontaisen tyytymättömyyden suuntautumaan vain materialistiseen oman hyvinvoinnin maksimointiin. Tyytymättömyys, joka syntyy siitä, että huomaa todellisuuden olevan jotain muuta kuin näkyvä maailma, saa sen sijaan aikaan kehitystä, sekä yksilön henkisellä tasolla, että universaalina kehityksenä.
Koska ihmiset yleensä ovat tyytymättömiä vain materiaan, ja tyytyvät siihen, ettei kehitys kulje oikeaan suuntaan, niin koko globaali aitimaa, eli isänmaamme, on menossa niin suurta katastrofia kohti kuin tällä hetkellä näyttää asiat olevan. Jos jokainen yksittäinen ihminen pysähtyisi miettimään, mihin oikeasti kannattaa tyytyä, ja mistä olla tyytymätön pyrkien muuttamaan asian, koko ihmisyhteisö, sekä muu luonto, alkaisivat eheytyä ja kukoistaa saavuttaen sellaisen uuden tason, jollaisesta ei ennen ole osattu edes haaveilla.
Illuusio todellisuudesta täytyy siis murtaa, nähdä totuus sen takana, ja huomata olevansa vain pienen pieni osa kokonaisuutta jonka merkitys kokonaisuudelle kuitenkin voi olla suuri. Tämän hetken trendi näyttää olevan päinvastainen, ihmiset pitänevät itseään suurena osana maailmankaikkeutta, ja heidän merkityksensä on paljon vähäisempi kuin he kuvittelevat.
Oman itsensä ulkopuollle suuntautunut tyytymättömyys, ajan rajallisuuden huomaaminen ja oikeiden päätösten teko oikealla hetkellä ovat avainasioita ihmisen henkiseen hyvinvointiin.