Ihminen yleensä masentuu vastoinkäymisistä. Riippuen henkilöstä ja vastoinkäymisen tyypistä, masennus on esintyy eri asteisina, ohimenevästä matalapaineesta itsemurhaan johtavaan totaaliseen depressioon asti.
Mikäli vastoinkäymisen kohdatessaan kykenee esittämään itselleen kysymyksen: ”Mitä sitten?”, ja pyrkii löytämään vastauksen siihen, vastoinkäyminen saa uudet mittasuhteet. Tämän vastauksen löytymisen myötä ihminen myös kykenee korjaamaan tilannetta, ja kenties oppii hieman lisää itsestään ja elämästä.
On asioita, jotka ovat ihmisen psyykeelle ja elämälle niin totaalisia katastrofeja, että kysymyksen miettiminen saattaa tuntua täysin mahdottomalta, mutta siinäkin tapauksessa jo yrittäminen kertoo siitä, että on vielä hengissä ja kykenee ajattelemaan.
Ihmisen koko elämä on oppimista, suunta vaihtelee yksilöstä toiseen, päämäärä ollessa kuitenkin sama. ”Mitä sitten?”, ”So what?” vaikuttaa kovin kylmältä ja välinpitämättömältä suhtautumiselta asioihin, mutta asetettuna oikeaan aikaan ja paikkaan, sekä palauttamalla se retorisesta kysymyksestä kysymykseen johon etsitään vastausta, tuo ylimielinen lausahdus kääntyykin toimimaan oppimisen ja kasvamisen apuvälineenä. Asiat harvemmin ovat sitä miltä ne näyttävät.