Sinua kauan olin etsinyt, en löytänyt tietä luoksesi.
Sinua kauan kaipasin, en uskonot koskaan saavani.
Olit kuin kultaa käsissäni, vailla pelkkää unelmaa.
Annoit meille mahdollisuuden, olla onnellisia.
Pelkäsit päästää irti muistoista, jotka repivät rikki sydämmesi.
Uskoit minunkin niin tekevän.
Uskoit, että rakkautesi ei merkitsisi minulle mitään.
Uskoit, että tulisit taas petetyksi.
Uskoit, etten rakastaisi.
Uskoit, ettei kukaan voisi enää rakastaa.
Katsoin syvälle silmiisi, kyyneleesi valuivat poskilla.
Halusin poistaa uskomuksesi, halusin näyttää valon elämään, halusin sinut.
Ei siksi, että olit kokenut kovia.
Ei siksi, että säälisin.
Vaan siksi koska, olit kaikkea mitä olin toivonut.
Kosketuksesi oli hellä, joka sai ihoni värähtelemään.
Suudelmasi intohimoinen, joka sai minut sulamaan.
Ja läsnäolosi sai janoamaan vain lisää sinua.
Olin rakastnut.
Olin myyty.
Olin sinun.
Olin sinun nyt ja aina enkä koskaan satuttaisi sinua, koska olet minulle kutaakin arvokkaampaa.