kello vetelee taas hirmu tahtia ja minä vaan örvötän hereillä..en tiiä, tuntuu, että öisin tunteet nousee pintaan helpommin. se lienee yleistä. tuntuu, että elämästä puuttuu jotakin. sitä vaan kaipaa jotain ja ei tunne itsekään kunnolla, mitä se jokin on. noh unta tietenkin, mutta mitä muuta sitten lienee kyseessä. tulee yksinäinen olo. ehkä se on sitä kuuluisaa ihmisen ikävää toisen luo. äh, nyt tuli mikko alatalo -mielleyhtymä, joka pilasi tämän romantisoidun tunnelman pään sisällä.
olen nyt muuton myötä parin kuukauden aikana tutustunut kymmeniiin uusiin ihmisiin. olen onnellinen, että minulla on mahdollisuus tavallaan aloittaa kaikki puhtaalta pöydältä täällä. uusi paikka, uudet kuviot. joskus se vaan tuntuu niin rankalta. aina selittää samoja asioita uudestaan ja uudestaan taas uudelle ja uudelle tyypille, eikä uusien tuttavuuksien seurassa osaa alkuun olla niin rennosti kuin vanhojen. noh, ajan kanssa, mutta se tuntuu yllättävän rankalta.
joo-o, kohta alkaisi tulla sitä tekstiä sitten ihan kunnolla, mutta taidan suosiolla hiipiä peiton alle uneksimaan..