Pistetäänpäs taas pohdintaa eetteriin. On tuossa tullut kaikenlaista miettittyä ja halusin taas jakaa osan sielustani teidän kolmen aktiivilukijan kanssa.
Olen nyt viikon majaillut taas kotisuomessa. Yksin kotona, yksin ajatusteni kanssa. En ole oikein vielä päässyt kiinni tästä normaalista elämästä. Kesä meni vauhdilla ja se oli jotain niin mukavaa, että ehdin jo luulla sen olevan oikeaa elämää. Eihän se ollut. Se oli vain harjoittelu, tutkimus… maistiainen jostain tulevasta. Se oli tuntemusta jostain sellaisesta raukeasta seesteisyydestä, jollaista olen tuntenut vain kerran aikaisemmin. Silloin kun asuin viimeksi Lontoossa, ja olin vakituisessa työsuhteessa, enkä tiennyt mitä seuraavaksi tekisin. Elämä oli mallillaan, arjessa oli rutiininsa. Kun tajusin tilanteen ravistin itseni hyvin äkkiä irti siittä, ja vuosi sen jälkeen olinkin taas Suomessa, opiskelemassa… menossa eteenpäin. Koin arjen rytmin painostavaksi ja turhauttavaksi. Stagnaatio on hyvä sana kuvaamaan silloista olotilaani.
Nyt kesällä en kokenut muuta kuin rauhallisen vakuuttavan hyvänolon tunteen. Kaikki oli kohdallaan. Ei minkäänlaisia murheita mistään. Ei rahahuolia, ei turhia murehtimisia työn puolesta. Koti-ikävä tietty oli. Vaikka arjessa oli sitä vakiintunutta toistoa, niin silti koin elämäni menevän koko ajan eteenpäin ja itseni kehittyvän. Olin onnistunut jossain tärkeässä ja olin ylpeä saavutuksestani. Nyt Suomeen palattuani kaipaan sitä. Lontoossa kaipaan Suomea. Suomessa kaipaan ison kaupungin tarjontaa. Jonkinlaista räväkkyyttä.
Ostin viime viikolla Alkosta kuohuviinipullon, jota tällä hetkellä tyhjennän. Syy miksi sen ostin, oli siinä kun kuulin myyjän varoittavan muita asiakkaita juoman tempperamentista. Se kuulemma kuohuu hyvin herkästi. Katsoin pulloa, ja etiketissä oli varoituksia… silmävamman vaara on olemassa. Tässä juomassa oli jotain jännittävää… se on vaarallista. Sitä on pakko kokeilla. Ostin pullon ja pistin sen pakastimeen… jossa se jäätyi ja alkoi vuotamaan. Sulatin sen ennen avaamista, mutta mikään ei enää kuohunut. Juoma itsessään maistuu makealta mansikkamehulta. Oma moka. Ehkä ostan pullon uudestaan… pidän sem huoneenlämmössä ja ravistan ennen avaamista.
Tuntuu siltä, että tänä yönä pitää valvoa. Kerään ajatuksiani. =) Kaikkea hyvää teille kolmelle uskolliselle lukijalleni.
H xxx