Hei.
Mitäköhän siitä on kun viimeksi tänne kirjoitin? Vuosi, kaksi, kymmenen? Anywho… Nyt on taas sen sortin ajatuksia liikkeellä, että parempi avauta eetteriin kun iskeä päätä Finlandia talon porttiin.
Sain tuossa aikaisemmin kutsun sellaisen puolihienoon, puolikaupalliseen tapahtumaan, jossa tänään vietin aikaa erään puolitutun, puolilämpimän tytön kanssa. Illan keskustelua yksin vessassa analysoituani huomasin, että jokin ei nyt mene ihan niinkuin pitäisi. Olen käynyt läpi viime vuosien tuttavuuksia, menetettyjä toivoja, ja hukattuja tilaisuuksia. Huomasin, että niitä on enemmän kuin kolme, ehkä enemmän kuin tavallisella, normaalilla 17-vuotiaalla miehellä. (täytän 17 tammikuussa, uskokaa tai älkää!)
Hokasin, että kun olin palaamassa Suomeen, oli itsetuntoni kohdallaan ja tiesin mitä osaan. Nyt parin vuoden ”opiskelujen” jälkeen on ammattitaitoni kadonnut, itsekritiikkini noussut atmosfääriin, ja ylenmalkainen vitutus saanut koomisia piirteitä. En ole enää luova ja energinen, nyt ei enää kiinnosta, enkä jaksa vaivautua. Mistä saisin virtaa, mistä iloa? Mistä riippumatonta ja sitoumuksetonta väliaikaista rakkautta? Olutta saa kaupasta, mistä sisältöä elämään?
TTU
xxx