Hei.
Ootteko ihmiset katsoneet ulos tänään? Oletteko olleet yksi niistä, jotka kulkevat märkänä pimeässä katse maahan juuttuneena kostealla tiellä, kotoa pysäkille ja illalla takaisin kotiin? Oletteko yksi niistä joka bussissa ei jaksa hymyillä, ei edes tuijottaa lakonisena ikkunasta ulos, reagoimatta muihin matkustajiin? Minä olen. Tein tätä tänään hetken verran. En kauaa, vain tovin. Yksi bussin vaihto, muutamia satoja metrejä kävelyä. Tein sen kuumeessa kun niveliä särkee, nenä vuotaa, silmät verestävät. Miltä se tuntuu? Se vituttaa. Se yksinkertaisesti vain vituttaa. Miksi muutin Suomesta pois? Juuri siksi.
”Vituttaa” on ruma sana. Se on kirosana, jota ei ole hyväksi käyttää, muuten pestään suu saippualla. Se on kuitenkin sana joka kaikessa merkityksettömyydessään kuvaa helvetin hyvin sitä olotilaa joka minulla on. Ei vituta vähän, ei edes silleen normaalisti. Vituttaa niin paljon, että voisin iskeä päätä tuosta betoniseinästä läpi naapurin puolelle. Voisin tehdä saman molemmille seinänaapureille. Tullessani kotiin alakerran mies tuli käytävllä vastaan. Jaksoin sentään tervehtiä kun hän rupesi kyselemään kauanko olen täällä asunut.
-Syyskuusta asti
– mutinaa jupinaa…tiedätkö?
– MITÄ?
– En osaa nyt selittää, tuu kattoon mä näytän sulle.
– Näytätte mitä?
– Tuu nyt vaan.
En tiedä miksi, ehkä kohteliaisuuttani ja uteliaisuuttani menin miehen perässä alas kellariin. Selvisi, että hän halusi näyttää minulle missä talon kuivaustilat ovat. Niin… eihän sitä nyt kolmessa kuukaudessa ehdi ottamaan asioista selvää.. saati sitten pyykkiä pesemään. Paiskasin oven aika lujaa kiinni poistuessani mitään sanomatta. Vittu mikä pöljä.. ja just tänään.
Kaiken pahan olon lisäksi minulla on päässä elohiiri. Höyläsin hiukseni toissapäivänä ja siitä asti minulla on ollut sellainen tunne kuin joku välillä tökkisi päätäni. Joku hermo siellä nykii ja se on varsin raivostuttavaa.
Vittu.. mä meen jätepuristimeen nukkumaan.