Tätä päivää olin jo odottanut pitkään. Teutoburgin Tammi lähti vihdoin vaihtoon. Tosin vain pariksi kuukaudeksi, mutta ärsyttävä epätietoisuus on nyt hetkeksi poissa.
Näin kuitenkin viime yönä ensimmäistä kertaa unta, jossa hän oli mukana. Vähän kuin taustahahmona, käveli aina jossain, niin että pää osui melkein kattoon.
Tulenkohan sittenkin kaipaamaan häntä? Aika näyttää.
Kaipaakohan hän lainkaan minua?
Mutta nyt on pari kuukautta autuaallisen tyhjää. Ei tarvitse ajatella sitä. Ja toivon, että hän ottaa kaiken irti matkastaan, mitä vain pystyy.