Epätoivoinen sinkkuminä sai eilen vihdoin varmistuksen Tuulimyllyltä, että that’s it, enempää ei tipu.
Katkera vanhapiika linnottautui lakanoiden alle ja nukahti omaan suruunsa.
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Elämisen sietämätön keveys. En vain ole sitä lajia, jonka kanssa seurusteltaisiin. Liian itsenäinen ja liian vahva.
Totean sen uudelleen: olen mennyt yli Parasta ennen -päiväykseni.
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
”Who’s gonna ride your wild horses?”