Epätoivoinen sinkkuminä ei osaa tottua siihen, että vierellä on mies ja pysyy.
En osaa luottaa siihen, ettei kyseessä olisi taasen pelkkä panosuhde, mikä nyt on vain kestänyt tavallista pitempään.
En osaa pussata, kun näemme baarissa tai tiedä saako pitää kiinni kädestä.
En tiedä. Onko epätoivoisesta sinkusta enää olemaan toisen kanssa? Palaako seurusteluntaito takaisin kuin polkupyörällä polkeminen? Osaanko ottaa enää toista huomioon, kun olen tähän asti tehnyt kaiken oman pään mukaan?
Silti jännitän jatkuvasti, koska Teutoburgin tammi kääntää selkänsä, ja toteaa tämän olleenkin sittenkin pelkkä panosuhde.
En osaa luottaa miehiin. Kait.