Ahdistus, se se maku on.
Parina iltana, kun on mennyt viimein nukkumaan, tuntuu kuin rintakehän päällä istuisi succubus (tai perunasäkki), mikä estää hengittämästä.
Taustalta puuttuu vain se hevosen pää.
Järkyttävän väsynyt. Kaikki voimat poissa. Ei meinaa herätä millään. Nukkuu hyvin, mutta on silti univelkaa.
________________
Siirrän selvästi pelkoni yrityksen perustamisesta jatkuvasti muihin ongelmiini, kuten miehen puutteeseen. Ahdistun ajatuksesta, että teen tämän kaiken yksin, vaikka niin juuri halusinkin. Olisi silti kiva jakaa ilonsa ja surunsa jonkun kanssa, ja samoin puhua jostain muusta kuin omista asioistaan, kuunnella toista ja jakaa hänen työpäivänsä.
________________
Yksi Cityläinen, kenen kanssa kävin treffeillä, sanoi, että ”sinulla on ollut sitten todella huono tuuri.”
Viisi vuotta huonoa tuuria miesten suhteen.
Ajatus: Kuinka monta peiliä olenkaan rikkonut?
Kauhistus: Lopun elämääni huonoa tuuria.
________________
Olen ajautunut tilanteeseen, jossa olen päättänyt olla iskemästä miehiä, koska nämä aina osoittautuvat sellaisiksi, jotka eivät pidä siitä. Tai minusta. Ja kun minua ei sitten kukaan uskalla lähestyä, niin se on dilemma. Pahapahapaha.
Ja kehtaavat kaverit sanoa, että olen nirso. Ja sitten kuitenkin ovat baarissa sitä mieltä, ettet kai sä nyt tollasta miestä…Vähän itsekunnioitusta pliis.
________________
Juttelin Nättitukkatytön kanssa mustasukkaisuudesta, kun kävimme yhdellä keskiviikkona Wissyssä. Hän oli sitä mieltä, että minulta puuttuu itsekunnioitus, koska antaisin toisen tehdä mitä vaan. Olen eri mieltä, mutta jäin silti miettimään, olenko väärässä.
________________
”Luonnonlapsi, en ole keiju, mutta tulit oikeaan paikkaan, tänne.”