Yhtäkkiä tuli tunne, että olen taasen aivan yksin.
Mikään ei riitä.
Viikonloppuna pohdin vakavasti, josko jostain saisi kämppäkaverin.
Olen ollut onnellisin, kun asuin asuntolassa omassa huoneessa. Yksinäisyys ja ystävät tasapainossa.
Töissä ei näe tarpeeksi ihmisiä.
_________________________
Äh. Johtuu vain siitä, kun en viitsinyt mennä leffaan yksin, kun Nättitukkatyttö ei päässyt.
Sen sijaan nukuin ja turmelluin, annoin kissalle lääkkeensä ja istuin vain paikallani. Hiljaa.
_________________________
Totuin taas viikonloppuna ihmisiin ympärilläni. Vanhempiini ja veljiini, veljenpoikaan, ja jatkuvaan mediatulvaan eteisen radiosta.
Totuin Läsnäolo-tunteeseen. Oma huone, jonne mennä ja silti voi välillä käydä juttelemassa olohuoneessa toisten kanssa.
Tasapainoilua, tasapainoilua…
_________________________
”Standing at the edge of the World, the World.”