”…and I do not feel a shame…”
Ehkä pitäisi.
Joskus vannoin, että olen muuttunut, en ole enää se tunteeton paskiainen, joka tekee juuri niin kuin haluaa. Ei välitä, mitä muut ajattelevat ja luo oman moraalinsa. En ole enää typerä satanisti.
Kymmenen vuotta sitten tähän vuodenaikaan makasin puolitoista kuukautta pimeässä huoneessa pohtien, mitä olenkaan tehnyt, ja mihin tästä edetä.
Näköjään en kovin pitkälle.
Mutta tämä hetki on tämä, huominen on eri. Ja silloin kaikki voi taas olla aivan toisin. Tiedän, että se kaikki riippuu vain minusta itsestäni.
Onneksi ympärillä on joitain ystäviä, jotka ymmärtävät, mutta ennen kuin loukkaan heitäkin, minun on löydettävä tie takaisin itseeni ja päätettävä, mitä oikein haluan.
Olen ollut liian kauan yksin ja itsenäinen, etten osaa antaa kenellekään tilaa elämässäni, en edes ystävilleni.
Se niistä ryhmätyötaidoista. Menee CV uusiksi.