Takaisin tasoittavalta. Tosin jo pari tuntia sitten, mutta jotenkin nyt vasta alkaa herätä olutkohmeesta. Ja on aika mennä nukkumaan.
_____________
Olin sitä mieltä, etten enää omista tunteita, kun otan lääkkeeni. Ei se nyt näköjään olekaan niin. Elän suuressa virrassa, joka vie mukanaan. Tunnen yllättävän paljon ja se sattuu. En tiedä, miten olla ja mitä tehdä. En tiedä, mitä haluan. Tiedostan tunteeni, ja haluaisin olla niiden vietävänä. Mutta kuinka pitkälle uskon, että virta kantaa minua? Hukunko lopulta siihen, että olen halunnut vääriä asioita ja luottanut niihin?
Välillä ihmettelin itsekin tunteitteni syvyyttä. Ei näin voi olla, ei ole ollut koskaan. Silti pelkään, että se on juuri sitä, mitä haluaisin uteliaisuuttani kokeilla, mutta en ymmärrä, miten se voisi olla juuri sitä, mitä haluan.
Mutta tiedostan, että haluan, toivon ja odotan. Jatkuvasti, vaikka en aio sitä kovin helpolla myöntää edes itselleni.
Harmittaa, että sen takia joudun jatkuvasti valehtelemaan tunteistani lähelläni oleville ihmisille. Mutta se on sitten sen ajan murhe, kun ne valheet tulevat esille.
Jos niiden on tarve tulla. Asiat toimivat omalla painollaan, jää nähtäväksi, antaudunko virran vietäväksi, vai osoittautuuko virta pilaantuneeksi ja vastenmieliseksi.