Epätoivoinen sinkkuminä lähti eilen ajoissa baarista, kun tunsi humaltuvansa liian helposti ja liian paljon.
Grillin kautta kotiin, sinkkuminä melkein halusi osallistua omituiseen keskusteluun, jota käytiin kävelykadulla. Kaksi kaverusta kiisteli jostain, sen näki elehtimisestä. Kohdalle tullessa kuulin lippalakkipäisen tyypin tiuskaisevan pitkätukkaiselle kaverilleen jotenkin suuntaan: ” Luuletko, että pitkät hiukset tekee metallin?”
Onneksi jatkoin matkaa ihan kiltisti kotiportille.
^^^^^^^^^^
En saa liikehuoneistoa mielestäni. Joko tekisin todella suuren virheen, tai sitten kaikkeist oikeamman ratkaisun, jos vuokraisin tuon Halpan ja Ison tilan Keskeltä kaupunkia.
Äiti puhui kohtalosta, kun kyseessä on sama huoneisto, jota ihailin jo pari vuotta sitten.
Kohtalo my ass, sanoo ateisti, vaikka kaappipakana yrittääkin istua olkapäällä ja puhua ympäri.
Ehkä ehkä.
Vatsassa on kuitenkin perhosia. Tuntuu hyvältä.
Voiko johonkin tilaan rakastua?
Eilen ei tullut mieleenkään yrittää löytää miestä, jonka raahata vaakatasoon. Olen jo tarpeeksi onnellinen. Asiat menevät hyvin eteenpäin. Kaikki sujuu.
Mihin minä enää miestä tarvitsen?????