Viisi reikää (ja kaksi kalaa) sanoi hammaslääkäri. Plus tietty se yksi, joka poistetaan kokonaan, kun on jo niin musta. Jokaisessa hampaassa edelleen alkava reikä.
Mutta oli hienoa käydä sellaisella hammaslääkärillä, joka ei kysynyt, että mitä haluan, että niille rei’ille tehdään, ja ollut huolissaan etuhampaitteni epätasaisuudesta. Edellisellä kun oli fiksaatio haluta tasoittaa hampaani ennemmin kuin paikata ne. Jonka takia oikeastaan ollaan siinä tilanteessa, että karies on tarttunut kaikkiin hampaisiini.
_______________________
Eilen olimme Sumutuulen kanssa leffassa katsomassa Panin Labyrintin. Hieno. Ei voi muuta sanoa. Vähän kuin 2000-luvun versio Bowien Labyrinth:istä. Ilman niitä typeriä lauluja tietysti, mutta ajatus oli sama. Kasvutarina ja velipuolen takia uhrautuminen. Irtiotto nuoruuden tottelevaisuudesta omaan ajatteluun. ”You have no power over me,” sanoo Jennifer Connelly viimein, ja taika raukeaa.
Sitähän se varhaisnuoruus on: labyrintti, jossa yrittää löytää sen oman tiensä, ilman että tekee niin kuin joku käskee. Ja että erottaa oikean väärästä, vaikka joku toinen kuinka sanoisi muuta. Mutta kuitenkin palaa takaisin omien vanhempiensa luo, ymmärtää, että jotkut rajat ovat olleet vain omaksi hyväksi.
___________________
Oma labyrinttini taisi olla koko peruskouluaika ja ne pari vuotta, jotka jaksoin viihtyä lukiossa. Odotti vain, että tulee täysi-ikäiseksi ja voi hypätä koulupyörästä ulos.
Harmi, että amiksessa jouduin taas kestämään samaa simputusta kuin ala-asteella, ja että hetken olin antaa periksi, kun en halunnut enää sitä samaa tappelemista omista oikeuksistaan.
Lopulta käänsin kaiken ympäri. Sen sijaan, että olisin kapinoinut, tein kaiken vähän enemmänkin kuin by the book, niin ettei minua voinut saada kiinni mistään ”vääryydestä”, ja pystyin esittämään todisteita ennen kuin opettaja pääsi simputtamaan, ja joutui näin luopumaan aikomuksistaan.
Minkähän takia tielleni on osunut liian monta opettajaa, joiden haluna on break the spirit niiltä, jotka ajattelevat itse? Hauskinta on se, että silloinkin kun on ollut aivan hiljaa, niin huomio kiinnittyy, ja opettaja ajattelee: tuohan niskoittelee, kun ei osallistu tarpeeksi. Tehdään siitä esimerkki muille, miten pistetään takaisin ruotuun.
Äh. Toivottavasti minusta ei tule samanlaista sitten kun alan pitää omia kursseja.