Tänään menen baariin, vaikka olisin kuinka kipeä. Töihin en silti vielä mennyt…Asioilla pitää olla tärkeysjärjestys.
Kaverin kautta lähikuppilaan. Olisipa paljon ihmisiä. Olen liian kauan ollut sisällä kämpässäni.
Eilen sain vihdoin ajan lainahakemukseni käsittelyyn. Jännittää. Mutta se on vasta viikon päästä. Mietitään sitä sitten.
_________________________________________________________
Näin unta, että kuolin. Mutta jäin kummittelemaan. Johtuu varmaan siitä, että erehdyin eilen katsomaan jotain äärityperää leffaa ennen nukkumaan menoa.
Oli hassua, kun poukin eri aikakausissa ilmeentymässä, lähitulevaisuudessa. Olin iloinen, kun huomasin ystävien bändien edelleen tekevän keikkaa viidenkin vuoden päästä.
Kävin katsomassa, kuka asui asunnossani ja millaiseksi Turku oli muuttunut, olivatko baarit vielä samoja(tärkeysjärjestys), ja lopulta palasin päivään, jolloin kuolin.
Tapasin ihmisiä, jotka pystyivät näkemään minut. Jotenkin alitajuntaisesti tiesin, ketä he voisivat olla, mutta se joka ohjasi minua eniten, oli yllätys, mutta nyt ajatellen ei kuitenkaan. Olin myös pahoillani ystävieni puolesta, jotka joutuivat vaikeuksiin yritykseni lopetettua. (Tuo taas viittaa viime v-l:n.)
Jossain vaiheessa myös hoin, etten halunnut vielä kuolla, ja sitten alitajuntani kehittikin asian niin, että olin koomassa sairaalassa ja oli vielä prosentin mahdollisuus herätä siitä.
Sitten heräsin oikeasti. Tuli pelottava olo, koska nyt en todellakaan halua kuolla. Nyt kun elämä on juuri alkanut.