Eilen illalla heräsin päikkäreiltä, kun sain kutsun elokuviin. Tuli omituisen mahdollisimman parhaimpaan aikaan.
Ei tarvinnut kärvistellä kotona ja surra äidin masennusta.
Muutanko mieleni tuulimyllyäni kohtaan?
En ensin aikonut mennä, mutta nyt mietin, kuinka tyhjä olo olikaan sen jälkeen, kun tulin kotiin.
Se on hyvä asia. Tyhjä ja valkoinen olo. Kun ei tarvitse miettiä ja kärvistellä. Ottaa vain kissan kainaloon ja menee ilman ajatuksia nukkumaan pitkästä aikaa.
Mitä nyt Nättitukkatyttö lähetteli viestejä Tiniksestä vielä yhden aikoihin. Siellä on Ristoa boxissa. Hyvähyvä. Mutta en silti vaihda Whissystä sinne 🙂