Koko uuden vuoden juhlinta meni aika lailla selän takaa ohi. Kymmeneen asti kotona yksin olutta juoden, kuunnellen yläkerran poikien kamalaa karaokehuutoa, ja sitten Whissybaarissa kahteen asti, jolloin epätoivoinen sinkkuminä alkoi itkeä ilman syytä, enimmäkseen väsymystään ja kipeää kissaansa, ja totesi, että nyt kotiin ja nukkumaan.
Lauloivat edelleen karaokea, kun mussutin sämpylää sohvan nurkalla yöllä. Samoin kuin aamukasilta, kun annoin kissalle insuliininsa. Enää ei tosin huudettu, vaan lähinnä ääni oli hyvin hiljainen ja väsynyt. Vain yksi enää jaksoi aamuun asti, voih.
Kaappipakanan vuoden vaihde on ollut jo kekrinä, joten mitään suuria mullistuksia en aio nyt tehdä.
Paitsi mitä nyt tuossa tammikuun aikana tulla viralliseksi yrittäjäksi ja hankkia sen liikehuoneiston. Uusi vuorokausirytmi ja pitkiä työpäiviä. Ja vähemmän alkoholia.
Paljon paljon vähemmän. Jos siinä samalla sitten laihtuisi…