Huomenta maailma.
Haikea olo.
Pieni ikuisuus kun nostan katseeni sormistani näytölle.
Äiti, mä en tahdo kasvaa aikuiseksi.
Juon teetä, tupakkaa tekisi mieli.
Sisällähän ei saisi polttaa.
Musta-aukko, päämäärättömyys imee mut kuiviin.
Mistä sellaisen löytää
ravintoloista
pimeistä kahviloista
yön tunneista
kirjoista
ihmisistä
maailmalta
omasta kaksiosta
mistä?
Elämä valuu läpi sormien
T sanoo miksi pitää stressata
Silmät sidottuina en tahdo elämääni elää
En tahdo kolmenkympin kriisiä, jossa huomaan etten ole elänyt
Oravanpyörässä pyöritään
päivästä toiseen
Kaavoihin kangistuneina
Koetaan kuluneet asiat tärkeiksi
Muuttuuko ihmisarvoni siinä jos väittelen tohtoriksi
Huomasin hetki sitten, etten naura enää niin paljon
Olenko turtunut
Ihmisiin ja pinnallisuuteen
Ei minua ole kohdeltu huonosti
En itke, että minusta ei välitettäisi
Pettäjä olen korkeintaan minä itse ja välinpitämättömyyteni
En tahdo takaisin turvallisuuteen
hiihtää valmiiksi tehtyjä latuja
mutta haluaisin nähdä edes murto-osan siitä määränpäästä, minkä takia kaadun uudestaan ja uudestaan keskellä tyhjyyttä
Edes pienen murto-osan