Vieläkin hiukan heikottaa.
Meininki on taas se, että viikot on lomaa viikonloppuisesta.
Käy se näinkin, olo voisi silti helpottaa jo.
Lauantaina oli sitten Tinskan synttärit Highlightista, siellä oli tuttuja enemmänkin. Huvittavaa oli, kun ne olivat laittaneet siihen nimilistaan nickitkin. Teletapit, Herra salaisuus, T ja kumppanit, puoli meidän koulua.. Hirveästi tuttuja. Totesin vaan, että mulla ei toimi toi yhdeksältä baariin meno. Kahdeltatoista rupesi jo vähän kyllästyttämään ne seinät. Vaimo tosi oli kanssa aika väsähtänyt, me ei juotu ja se ei oikein pystynyt tanssimaan kengillään. No E saapui sitten med Phätrick ja kumppanit ja juotti meitä sitten känniin. Lähettiin kuitenkin ennen pilkkua mäkkiin – olin syönyt edellisen kerran perjantaina päivällä kaurakeksin JL:n mutsilla.
Herra salaisuus sai edelleenkin hymyilemään. Menneisyys ja muistot. Nykypäivästä en tiedä, enkä usko mtn edes..
..mutta silti. Sain ainakin jotain päiväunimateriaalia.
Miehet ja miehet. Oon miekin kanssa. Siitä tulikin mieleen ehkä epätoivoisin tapaus ikinä. Eräs Lacoste mies (tai noh poikahan se oli) tuli hinkuttamaan siellä tanssilattialla mua ja sanoin sille, että hei herra älä yritä noin lujaa, ei toi toimi. Siihen toteaa, että no kyllä se melkein joka ilta saa. Nauran ja sanon, että noh kukapa sitä ei saisi, mutta tasosta en sanoisi sitten mtn. No hetken päästä se tajuaa siirtyä sivummalle, kun oon vittuillut sille aikani, mutta ei mee puolta biisiä pidempään niin se on taas siinä takana. Totean, että hei oot jo yrittänyt mua, et siirry vaan seuraavaan. Avaudun ja lopuksi se toteaa, että en yleensä luovuta helpolla, mut voin tehdä poikkeuksen sun kohdalla. Hahaaha, oli niin viihteellistä.
Joku poika taas tuli meidän pöytään ja kertoi lyöneensä veljensä kanssa mun nimestä vetoa ja se arvasi sen oikein. Tosi outoa, koska Vaimokaan ei sitä ollut sanonut. Tää herra viihdytti meitä niin kauan, kunnes E ja kumppanit saapui, heti kun se näki E:n se häipyi jonnekin. Ilmeisesti oletti poikaystäväksi – ei olis ensimmäinen.
Talmaan päästiin Fläpsykän kyydillä. Kehiin tulivat sitten en-oo-koskaan pelit. Lopulta E sammui ja minä ja Phätrick jatkettiin jutustelua. Kello ehtikin lyödä puoli kaksitoista päivällä ennen kuin menin nukkumaan melkoisessa humalassa. Iltapäivällä heräsin kamalaan oloon ja janoon. Olin nousemassa ylös E:n mutsin sängystä ja en avannut silmiäni ja löin sitten täydellä voimalla pääni lipastoon, joka on sängyn vieressä. Nyt nenässä on sitten nätti jälki, T oli sitä mieltä, että se on murtunut. Great. Kannattaisi ehkä avata silmät, kun lähtee liikkeelle.
Pikkubroidi tuli mun luokse yöksi, tiskailin ja siivoilin keittiötä, otettiin pari hassua kuvaa. Tuli vaan vähän huono laatuisia, pikselisiä, kun otettiin ilman salamaa. Toisaalta inhoan sitten salamaa. Pehmeät varjot puuttuvat.
Unettaisi, miksi ihminen ei saa nukkua silloin kun nukuttaa.