Oon vieläkin ihan rampa viikonlopusta. Minä ja E ei olla kyllä koskaan terve yhdistelmä, ja kun siihen lisätään vielä viinaa niin ei hyvä tuu. Ei siinä mitään, että maataan kun kuolleet lahnat Milanon juna-asemalla aamulla, mutta pitääkö sitä tehdä vielä Helsingissäkin?
Tytöt tulee varmaan antamaan vielä palautetta mulle, kun nähdään ensi vkl. Jotenkin eksyin sinne lavalle tanssimaan jonkun neidin kanssa ja pojat siellä alhaalla yritti kovasti saada meitä hyppimään niin, että ne ottaisivat kopin. Eräs poikaporukka kyttäili meitä kovasti, samalla vaihtoivat myös kommentteja ja iskivät silmää, ohhoh. Yksi niistä rupes osoittelemaan, niin pomppasin sieltä lavalta alas, otin kahta niistä hartioista kiinni ja kysyin, että kertokaahan pojat mullekin, mistä oli puhe. Kummatkin aukoivat leukojaan kuin kalat kuivalla maalla. Naurahdin ja lähdin kävelemään siitä. Oli taas näitä iltoja, kun ei paljon jaksa kiinnostaa ketä siellä baarissa edes on, mutta silti on hauskaa. Tiskilläkään ei tarvinnut roikkua, juomat tuli nassun eteen heti.
Baarin jälkeen saatiin ne hyvin väsyneen näköiset ihmiset hieman hymyilemään asemalla. Kampin bussiasemalla E hyppi ilmapalloa katosta ja mä juoksin siellä siksakkia saappaissa ja minihameessa. Edustavaa. Loppupeleissä käveltiin siellä vesisateessa ilman kenkiä ja naurettiin ihmisten älynväläyksille ”Hei kato, noilla ei oo kenkiä!” No shit Sherlock?
Tänään oli Halonen Ylellä, ja mut oli vapautettu töistä, ihanaa. En sitten viime viikolla kuitenkaan mailannut niihin hostelleihin, tosin en edes tiedä kuinka monta meitä on edes lähdössä. Tai siis lähteekö E. APK aka astianpesukone nyt lähtisi vaikka Kiinaan.
Mun pitäisi siivota tämä minun hyvin sottainen 42 neliön asuntoni, mutta jostain syystä se ei huvita. Tää on vähän sama, kun mun psykologian esseet ”Odotan sitä päivää, kun mulla on esseen kirjoitustuuli” – ihan niin kuin sellainen päivä olisi joskus tulossa.
Lisäksi E:llä on ollut kuulemma kamala työpäivä ja mun pitäisi mennä piristämään sitä. Voitaisiin kyllä mennä Kulmakonditorioon syömään jätskii. Tai jättipullia. Mulla on joku angstivaihe meneillään, en jaksa oikein nähdä ketään. E:täkin siksi kun se soittaa ja kiljuu, että nyt saatana tuut ulos sieltä kaksiostasi.
Jouluunkin niin pitkä matka ja tää Suomi maistuu sahanpuruille. En viitti enää D:llekään mailata, kun lupasin tehdä sen muutama viikko sitten, mutta jotenkin se englanniksi mailaaminen on vaan niin ylivoimaista. Toisaalta jos me astianpesukoneen kanssam mennään Lontooseen niin veikkaan, että D ei välttämättä olisi ollut kovinkaan tyytyväinen, kun mulla on aina miespuolinen matkassa.
D oli khyl tapaus. Elän niillä elokuun päivillä pitkään täällä sateisessa Suomessa.