Varpit jäässä on tää päivä vaellettu.
Niin monia ajatuksia kulkenut läpi pään, että tuskastuttaa aloittaa kirjoittamista, kun ei tiedä mistä päästä ajatusvuorta alkaisi purkamaan. Niin ne ajatukset hukkuvat eivätkä ikinä löydä tietään tänne blogiin asti.
Ärsytti tänään äidinkielen tunnilla eräs poika, joka ilmiselvästi pitää itseään erityisen älykkäänä. Loppu peleissä ne herran kommentit olivat äärimmäisen tylsiä itsestään selvyyksiä. Ai Seitsemän veljeksen kieli on hieman erilaista kuin nykykieli? Ihan tosiko vai? ..joskus haluaisin vain haihtua ilmaan siellä tunneilla. Keväällä onneksi pääsee syömään nopeasti Helsingin jäätelötehtaan minttusuklaajädee ja istumaan kaivarin rantaan koulun jälkeen.
Luin joltain hihhulilta ostamaani kirjaa. Avasin kappaleen joka käsitteli absoluuttista totuutta ja kauneutta sekä niiden yhteyttä. Käytännön tasolla tämä suuri guru (kirjan kirjoittaja) yritti havainnollistaa ajatustaan nätillä tytöllä, joka söi ulostuslääkkeitä viikon ja säilöi nämä ulosteensa. Tytön ulkoinen kauneus jäi niihin paskakippoihin, mutta todellinen kauneus eli totuus jäi jäljelle. Ajatus kyllä joo, mutta en olis ensimmäisenä ajatellut lukevani oksentamisesta ja paskan säilömisestä, kun avasin kappaleen Absoluuttinen totuus ja kauneus.
Ostin takin. Ja tykkään siitä.
Haluisin vielä sellaisen jättijuttu kauluhuivin ja lapaset.
Talven tulo on aika kivaa, vaikka varpaat jäätyykin.
Seisoin Koiviksen asemalla yksin ja sain kuvaidean. Pitää muistaa se.
Rommitoti ei ollut erityisen makoisaa, mutta kokeiltu on.
Elina tuu jo sieltä jenkeistä, mä tahdon alottaa jo pääsykokeisiin luvun.