Flunssa:
Ei vaadi monimutkaisia toimenpiteitä. Vähän särkylääkettä, nenäliinoja ja jotain hyvää mussutettavaa samalla kun katsoo leffaa. Kuuma juoma on aina plussaa.
Miehillä on kiusallinen taipumus muuttua mihinkään-kykenemättömiksi nyyteiksi tätä sairastaessaan. Mies ei mielellään halua lievittää oloaan lääkkeillä vaan potee niinkuin ”miehet”, eli vapisee horkassa peiton alla ja kaikenlaiset parantamisyritykset ja -ehdotukset torjutaan päättäväisen vaisusti. Tiskejä on turha pyytää tiskaamaan, mies ei vaan kykene ”kun on tämä flunssa”.
”Vatsatauti”:
Vatsatauti my ass… Tämä on se kaikista kiusallisin lottovoitto tautiarpajaisissa. Vaatii pitkiä hermoja. Ihan helevetin pitkiä. Vetää aikuisen ihmisen ventiksi, ei juuri anna ennakkovaroitusta ja ryskää mielensä mukaan ihmisruumiin kuntoon, joka saa toivomaan että kuolo korjaisi.
Jostain syystä vatsatauti iskee aina öiseen aikaan. Oireina voi olla ensin julmettu vatsakipu, jota uhri kovasti muovaa mielessään jäytäviksi ilmavaivoiksi toivoen että ei tää pitkään kestä, kyllä tän kestää. Jonkun tunnin kuluttua epäilee tulehtunutta umpisuolta, kunnes pahoinvointi alkaa.
Sekään ei välttämättä anna täyttymystä; pitkää sylkeä toivoessa kroppa luovuttaa pahaisia, kouristelevia ysköksiä joita tulee tiheään. Ylösnousevan tavaran määrä on jonkinlaisessa korrelaatiossa syödyn ja juodun ravinnon määrään. Joku höperö saattaa myös epäillä ruokamyrkytystä. Pahoinvointi on myös erittäin jäytävää: ei pysty nukkumaan, ei pysty valvomaan. Ei pysty mihinkään. On vaan.
Uhri yrittää mahdollisesti rauhoittua omaan sänkyynsä toivoen saavansa levätä edes 10 minuuttia ennen seuraavaa koitosta vesiklosetissa, mutta toivoton yritys päättyy edestakaiseen ovenpieliin törmäilyyn pimeässä asunnossa. Tunnin verran kun oot repiny itseäs makkarin ja hyyskän väliä, älyää ehkä jättää toiseen valot että löytää seuraavan kerran nopeammin perille. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että seuraavan koitoksen lottopotti osuu lähellekään aiottua maalia, vaan samalla kun kouristelee pää punaisena, miettii että tarttee varmaan siivota tää lattia ennenkun muut herää.
Vatsatautia olisi ihan kiva potea yksinään. Lähinnä syystä ettei muut samassa asunnossa nukkuvat ihmiset heräisi jatkuvaan huussissa ramppaamiseen ja tämmösiä kelaillessa olo ei kun paranee: Mä oon sori! Älkää antako mun häiritä!
Myös pirullinen vilu kalvaa yöllistä seikkailijaa. Vatsataudin aikatauluun ei kuulu osio ”lepää lämpimässä peiton alla vartti, sitte taas mennään”. Ehei, siinähän vapiset horkassa ja toivot kuolemaa kunnes 2.20 päädyt itkuisena soittamaan ensiapuun ja valitat tuskiasi. Asiallinen hoitaja diagnosoi vatsataudin mutta uhrin on pakko saada selittää ettei ole koskaan ikinä ennenkään vatsatautia juuri potenut. Huomautus siitä, että asiakaspalvelutyössä tartuntariski on moninkertainen, ei lohduta.
Minut on myrkytetty! Lähettäkää poliisi, ambulanssi ja palokunta! Ja rukoilkaa kuolemattoman sieluni puolesta, pliis..
Että tämmöstä. Aamulla oli ihan kiva ”heräillä” soittelemaan ensin työpaikalle, sitten työterveyshoitajalle. Tunnin odottelun jälkeen hoitaja totesi että selvä tapaus, muista käsihygienia, älä syö käristettyä ruokaa, juo vähän kerrassaan, limpparit saattaa laukaista oksennusrefleksin ja nyt pitäis kyllä levätä. Oma siippa totesi töistä tullessaan että kylläpä näytät ryytyneeltä. No elä helevetissä!
Olen lojunut sohvalla puoli päivää ajokoiran kainalossa surkutellen kohtaloani. Jostain syystä mulla on reisi- ja pohjelihaksetkin ihan vetelät. Hyvää yrjötautia vaan mulle.
Rakkaudella,
Antisankaritar
*Antisankaritar-blogi löytyy myös Facebookista. Hus tykkäämään siitä!* 😀