Pakko vielä vähän kirjoittaa koska ahdistaa. Ahdistaa se kun tuntuu että eräällä ihmisellä on mua kohtaan odotuksia ja pelkään vieläpä itse aiheuttaneeni niitä. En ole tätä asiaa nyt kummemmin ajatellut mutta äsken vaan iski iso ahdistus aiheesta.
Pakko selvittää tälle ihmiselle eräitä asioita. Mä en nyt vaan kykene antamaan itsestäni sitä mitä se ihminen tahtoisi. En kiellä etteikö ajatus välillä viehättäisi, mutta se ei vain sovi tähän hetkeen jossa nyt elän. Tavallaan se on surullista, molempienkin kannalta.