Kävin juoksemassa tunnin verran (tarkalleen 66 min). Lähdin tossa viiden jälkeen. Oli aika hieno hetki juosta, kun aurinko oli vasta noussut ja paistoi kamalan kirkkaasti, joki oli ihan tyyni ja hiljaistakin oli. Mutta valehtelisin jos väittäisin että kulki hyvin. Ei meinaan kulkenut. Pulssi pysyi kyllä suht´ alhaalla eikä karmeasti hengästyttänytkään, mutta jaloissa jumitti pahemman kerran. Olen empiirisen tutkimuksen perusteella havainnut ettei aamuliikunta ole ihan mua varten, sillä olen ilta- ja yöihminen henkeen ja vereen, mutta nyt varmaan painoi sekin, etten ole nukkunut sekuntiakaan. Valvoen hurahti viime yö, eikä se tietty ole paras lähtökohta juoksulenkille, kun tosiaan kuntoilu ei tahdo muutenkaan sujua aamuisin. Juoksinpa kuitenkin koko matkan enkä lintsaillut askeltakaan. Siihen sentään voi olla nyt tyytyväinen.
Venytellä pitäis, sitten keittää kahvia. Ja siivoilla vielä vähän. On se kumma, kun ihminen ei osaa siivota kerralla, vaan se on tällasta ”yks tavara paikalleen tunnissa” -touhua sillon harvoin kun siivoamaan vaivaudun. Kun kämppä näyttää suhtkoht siistiltä, voinkin alkaa panikoida sitä, mitkä vaatteet laitan, miten väännän tukan ja voivotella, miks just tänään täytyy näyttää niin rumalta…