Tänä aamuna, kun heräsin tuntui siltä kuin tuhannen torvea olisi laulanut surusanomaa vartaloni sisällä.
300 niistä puhalsi pilleihin pääkopassani aiheuttaen samankaltaisen tunteen, jonka saa ottamalla liian monta punaviinilasillista yhden illan aikana.
300 muuta veti jokaista lihastani aina vaan lyhyemmäksi ja lyhyemmäksi tehden minusta niin pienen, niin pienen.
300 viimeistä syötti ajatusten helminauhaa aivoihini. Ajatuksia tässä tarvitaankin, mutta ei tällaisia. Ei tällaisia.
Tänä aamuna, kun heräsin, juoksin ensimmäisenä ulko-ovellesi ja suutelin sinua. Piirsin lumienkelin kotiportilleni ja kävelin turhautuneena ympyrää, sillä et vastannutkaan suudelmaani, kuten olisin toivonut.
Tänä aamuna, kun heräsin, en osannut kirjoittaa. Kaikki oli liian vaikeaa.
Tänä aamuna, kun heräsin, haisin pahalle, kuin Muumilaakson Haisuli.
Tänä aamuna, heräsin.