Palasin viikko sitten Japanista kymmenen päivän työmatkalta, ja oli todella antoisa matka. Oli kiva taas pitkästä aikaa palata kohteliaisuussääntöjen luvattuun maahan. Ihan tuli ”lapsuusajat” mieleen, eli kuuden vuoden takainen vaihtarivuosi.
Matkareitti oli lyhyesti Hki-Tokio-Sapporo-Tokio-Hki, ja varsinkin Sapporossa oli kotoinen olo koska viime kerralla asuin samoilla nurkilla. Matkustin kuopiolaisen kollegani kanssa, joka oli kutsuttu pitämään pari esitelmää. Minä olin vain tutustumassa alani tutkijoihin ja virittelemässä yhteistyötä sikäläisten kanssa. Japseille kun on tärkeää, että on tavannut ”bisneskumppanin” kasvokkain.
En nyt tähän ala yksityiskohtia kertomaan, joitain löytyy tuolta valokuvista.
Yksi pikku juttu kuitenkin jäi mieleen, joka en jostain syystä viime käynnillä hoksannut. Ehkä ehdin turtua siihen vuoden aikana niin, ettei sitä enää ajatellut. Nimittäin se, kuinka japseilla on ärsyttävän monessa paikassa lapsellisen holhoavia turvallisuusneuvoja.
Rautatieasemilla kuulutellaan joka junan saapuessa: ”Varokaa, juna saapuu, älkää ylittäkö keltaista viivaa”. Ja samanlainen varoitus junan lähtiessä, plus vielä tietysti semmoinen hälytyspillin tyyppinen ujellus kun ovet menevät kiinni. Ja siihen päälle kun tulee vielä normaalit aikataulukuulutukset niin kuunneltavaa piisaa.
Erään tavaratalon liukuportaissa pyöritettiin jatkuvasti varoitusta ”Liukuportaat ovat vaaralliset, joten pitäkää kiinni kaiteesta ja varokaa kynnystä. Jos olo on epävarma, käyttäkää hissiä.” Voi jeesus.
Suomessa porukka kuolisi nauruun jos Anttilan portaissa kuuluisi tuollainen.
Vessassa oli tuikitärkeä ohje: ”Älä kuse pönttöön kun kansi on alhaalla, sähkölaitteet voivat vioittua”. Ei länsimainen pönttö voi siellä noin uusi juttu olla. (Japseilla on muuten pöntöissä kaikkia kivoja vempeleitä. Mielikuvitus laukkaa heti kuvittelemaan mitä kaikkea kivaa ovat keksineet naisten vessoihin. Olisi pitänyt käydä kurkkaamassa.)