[b]5. Motörhead – Ace of Spades[/b]
Rujoa, rankkaa, nopeaa ja rämisevää. Siinä [b]Motörhead[/b] pähkinänkuoressa. Kaiken tämän kiteyttää yhteen [i]Ace of Spadesin[/i] kaahaava riffi, joka vie miehen kuin miehen – naisista puhumattakaan – mennessään heti ensitahdeistaan alkaen.
[b]4. The Michael Schenker Group – Feels Like a Good Thing[/b]
Teutonisen tiluttajan riffikynä oli terävimmillään sitten [b]UFOn[/b] aikojen uuden orkesterinsa nimikkoalbumilla. Tuloksena oli kaikenlaista nannaa täydellisyyttä hipovan rock-kitaroinnin saralla, mutta ei vähiten [i]Feels Like a Good Thingin[/i] vastustamattoman grooven muodossa.
[b]3. Black Sabbath – Heaven and Hell[/b]
[b]Tony Iommi[/b] on säveltänyt uransa aikana muutaman ihan mukiinmenevän riffin, joita korviaan oikein höristämällä saattaa kuulla tapailtavan soitinliikkeissä ympäri maailman juuri tälläkin hetkellä. [i]Heaven and Hellin[/i] musertava lanaus lukeutuu juuri näihin.
[b]2. Ozzy Osbourne – Crazy Train[/b]
[b]Randy Rhodesin[/b] soundista huolimatta (piiloutuu polka dotseilla maalattuun bunkkeriinsa) [i]Crazy Trainin[/i] avaava riffi iskee kuin miljoona volttia kirkkaalta taivaalta. [b]Eddie Van Halenin[/b] lähimmän haastajan ura huipulla jäi valitettavan lyhyeksi, mutta stintti [b]Ozzyn[/b] yhtyeessä poiki sentään tukun unohtumattomia riffejä ja sooloja jälkipolvienkin nautittavaksi.
[b]1. AC/DC – Back in Black / You Shook Me All Night Long[/b]
Mahdoton valinta, joten mennään molemmilla. Toisaalta [b]Back in Blackilta[/b] riittäisi riffejä täyttämään tämä postaus yksinäänkin, joten rajaus edes näihin kahteen on jo saavutus sinänsä. Molemmissa riffeissä on toisaalta paljon samaa, mutta samaan aikaan ne ovat juuri sopivan erilaisia.
Back in Black junnaa itsensä kertaheitolla aivojesi syvimpiin sopukoihin ja toistaa itseään sieltä tasaisin väliajoin koko loppuelämäsi ajan. You Shook Me All Night Longin nopeampi ja duurahtavampi riffi ajaa puolestaan flegmaattisimmatkin hipsterit punavuorelaisen kahvilan tanssilattialle ennen kuin ehdit viiksivahaa sanoa.