En muistanut miten vaikea sitä on ajatella, että se elämä menee sillä tavalla. Tai oikeastaan eilen aloin sitä enemmän pohtimaan, että miksi se menee sillä tavalla. Huomenna ajattelin, että voisin…

Omien vanhempien luona kylässä. Lapsuuden kodissa. Taantumusta. Vitutusta. Ärsytystä. Kuulumisten vaihtoa. Ja, lista alusta. Miksi se menee niin? Miksi ne kuvittelee, että mä olen vielä se pieni omaa räkääni syövä…

”Harvoin haikara laskeutuu katolle, sen huuto rikoo hiljaisuuden. Jos nyt koputtaisit ovelleni en ehkä edes kuulisi…” Ultrabrata parhaimillaan. Heräsin torkuiltani levottomaan tunteeseen. Kai joku on taas saamassa väärää käsitystä siitä…

Tänään empiirisessä kokkauksessa koetin jälleen uutta variaatiota. Ainekset: – riisi (keitetään & paistetaan) – sipulia (0.5x riisimäärä = paljon) – jotakin öljyä – valkosipulia (kokonainen) – tonnikalaa tomaattikastikkeessa – maissia…

Ja jos lapsuuven maisemissa jatketaan, niin suosituinta hupia kavereitten kera oli Tarzan-leikit läheisissä metsissä. Jostain kumman syystä meikätytön rooliksi lankesi aina se apinan osa…Että siinä mielessä nykyinen prinsessan titteli tuntuu…

Angsti. Tajusin tänään haravaa heilutellessani, ettei elämän niskaani lappaama paska ole ohi vieläkään. Että en olekaan kuolematon, voittamaton, peloton, kestävä, vahva. Etten ehkä selviäkään. Sota on käynnissä, eikä sen loppua…

Pallokentän vehreällä nurmella käytiin keskivikkoiltana kakkosen paikalliskamppailu, joka meni aluksi vierasjoukkueen ylivoiman tahdissa. Ensimmäisen maalin pamautti pilkulta Ilkka Frimodig, kun Nico Weckström oli vedetty nurin hänen tavoitellessaan Mikko Vesterisen mainiota…

tästä se lähtee

Nyt pauhaa funky town. Sain hiukset organisoitua saparoille ja nautin kunnialla ansaittua paahtoleipää ja juon silmät kirvellen appelsiinimehua. Miehet kaikki miehet on sikoja Tunteellisempaa porukkaa ei oo kuin miehet. *mehu…