Omien vanhempien luona kylässä. Lapsuuden kodissa.
Taantumusta.
Vitutusta.
Ärsytystä.
Kuulumisten vaihtoa.
Ja, lista alusta.
Miksi se menee niin? Miksi ne kuvittelee, että mä olen vielä se pieni omaa räkääni syövä lapsi.? Olen aikuinen omaa elämääni elävä ihminen. Jolla on vanhemmat tottakai. Mutta, voisko ne edes pienen hetken pitää mua aikuisena. Tasavertaisena?