Muistuipa mieleeni tuossa päivänä eräänä, että osaanhan minä itkeä ja nauraa yhtä aikaakin. Taito tämäkin 😉 Sen lisäksi haluaisin vaan vielä sanoa, että VOI KIESUS tätä elämää! =)

Niin se vaan on, että tällä luonteella ei tunteita jarrutella. Eikä se että saatan kahdenkymmenen sekunnin sisällä itkeä ja nauraa ja itkeä uudelleen, vähennä kummankaan tunteen aitoutta. Jos tämä jonkun…

Osaisipa sitä joskus katsoa omaa elämäänsä yhtä puolueettomasti kuin muiden. Ehkä muiden ihmisten palikoiden siirtely on siksikin niin helppoa, ettei seurausten kanssa tarvitse itse elää. Päätöksiä! Tässä kaivataan nyt päätöksiä…

Olen tehnyt tietoisen valinnan elää niin, etten välitä vaikka kuinka tulisi tiiliseinä 250km/h päin naamaa. Sitten jos sattuu, niin sattukoon. Ei kipu ole kovin monella tasolla vieras käsite. Eikä tätä…

Now what if I never kiss your lips again or feel the touch of your sweet embrace. How would I ever go on? Without you there’s no place to belong…

Paistaa se päivä joskus minunkin risukasaani! =)

Ja katumaan en ala. Onneksi ei ole ainuttakaan sellaista taakkaa, joka pitäisi yksin kantaa. Ei voi kuin kiittää.

Elämä on sitä, mitä siitä tekee. Tämän kanssa on nyt sitten vaan elettävä. Eikun ei. Voihan tälle siis jotain tehdäkin. Hmm… *ajelee säärikarvansa*

Niin sitä vaan väkisinkin unohtaa tunteita ja asioita, kun ne ovat tarpeeksi kaukana ja tarpeeksi kauan tavoittamattomissa. Haikea olo. Mutta enää ei sentään itketä. Nyt on jäljellä enää varmuus siitä,…

” Siin on helvetisti järkeä että on koko ajan ikävä helvetisti järkeä Ettei me, vaan minä minä ja mä helvetisti järkeä ” Zen Cafe