Jarrut?

Niin se vaan on, että tällä luonteella ei tunteita jarrutella.

Eikä se että saatan kahdenkymmenen sekunnin sisällä itkeä ja nauraa ja itkeä uudelleen, vähennä kummankaan tunteen aitoutta.

Jos tämä jonkun mielestä tekee minusta sairaalapotilaan,

...ja minä tiedän, että te olette siellä jossain...

ehdottaisin pientä tutkimusretkeä omaan sisimpään.

Kumpi on parempi? Päästää kaikki ulos vai antaa sen patoutua sisälle?

;)