Feminismin tarkoitus oli käsittääkseni tuottaa naisille paremmat olot tasaamalla olosuhteet miesten kanssa. Jos olen väärässä niin joku on hyvä ja korjaa virheeni jotta voin saattaa tämän merkinnän korrektiin muotoonsa. Sen jälkeen kun naiset saivat äänioikeuden ja lakiin tuli pykälä jonka mukaan ketään ei saa rodun, uskonnon, sukupuolen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella eriarvoistaa…minun mielestäni feminismi on vain kussut omiin muroihinsa. Kaikki muistavat Hitlerin ja kuinka Aatun ihanne oli saksalainen superrotu pitkiä, vahvoja, älykkäitä, aina terveitä, vaaleatukkaisia ja sinisilmäisiä ihmisiä. Feminismillä on nyt vähän niin kuin sama meininki ollut noiden kahden asian saavuttamisen jälkeen. Feminismin tähtäin on nyt suunnattu supernaiseen. Supernainen on fyysisesti vähintään yhtä kova luu kuin miehet, hyvin älykäs, taiteellinen, kaunis ja kaikkea muuta kivaa. Idea on siis se, että nainen on yhtä hyvä kuin mies tai sitten parempi, kaikessa. Hiukan vääristynyttä, sanoisin, kun miettii mikä kyseisen liikkeen alkuperäinen ajatus oli.
että koko liikkeen nykylinja…tai oikeastaan kaikki linjaukset äänioikeuden saavuttamisen jälkeen ovat olleet päällisin puolin kyllä hyvällä tarkoituksella mutta naisten omaa etua vastaan pariutumisen näkökulmasta katsottuna. Liikkeen nykyinen tavoitehan on se, että nainen pärjää kaikessa miehelle ja mielellään niin, että miehellä on vielä heikommat valmiudet kuin naisella. Tämä tarkoittaa urakeskeisiä naisia joilla on pitkä koulutustausta, korkea asema työyhteisössä, loistavat fyysiset ominaisuudet ja sosiaaliset puitteet. Nykyisen feministiliikkeen tavoite on tehdä kaikista naisista tällaisia superolentoja. Huono idea sekä vahingollinen naisille ja sitä kautta miehille. ”Niinq mix?”
No, karrikoituna esimerkkinä, montako pariskuntaa sinä tiedät jossa mies olisi huonommin palkattu ja menestynyt kuin nainen ja suhde olisi kestänyt? Minä en tiedä ensimmäistäkään vaikka uskon kyllä että näitä on jokunen olemassa. Paino sanalla ”jokunen” ja lisäbonussektorina ne toimivat yleensä huonosti.
Nainen hankaloittaa omaa onnensa saavuttamista aivan järkyttävän paljon alkamalla mieheksi miehen paikalle. Tässä ei sinällään ole mitään ongelmaa, mutta kun useimmat naiset omaavat edelleen sen sisään rakennetun vaateen miehelle paremmasta menestyksestä työssä, sosiaalisissa suhteissa and what not. Naisen on siis yleensä saatava mies joka on vähintään tasoissa hänen kanssaan kaikessa muussa paitsi siinä vähintään yhdessä asiassa jossa miehen on oltava paremmin sijoittunut. Useimmat naiset haluavat katsoa sitä miestään ylöspäin, muutenkin kuin fyysisen pituuden puolesta ja se rupeaa olemaan hankalaa kun jokainen emäntä on sellainen urheilijalupauksen, supersotilaan, huippukoulutetun älykön, menestyvän taiteilijan ja supermallin symbioosi. Mistä tällainen nainen löytää itseään ”paremman” miehen? Miehen jota hän voi ihailla? Edes romanttisten novellien satuadonikset eivät yllä tuossa vaiheessa vaadittuihin kriteereihin. Lisää asiaa hankaloittaa se, että miehiä tuollainen ei juurikaan kiinnosta. Miehen kisaavat keskenään, eivät naisten kanssa. Tähän on olemassa syy.
Ennen vanhaan, vielä kun naisille oli soveliasta olla naisia ja miehille miehiä, naiset valkkasivat mielitiettynsä miehen miesten keskinäisen hierarkisen sijoittumisen mukaan, melko kylmästi pelkästään sen mukaan vieläpä. Silloin kyse oli oman jälkikasvun puitteiden optimoinnista.