Rupesin tässä miettimään menneisyyttäni. Lähinnä sitä mikä meni perseelleen ja missä on onnistuttu. Onnistuin tekemään muutamia havaintoja koskien itseäni. En menisi väittämään yleistotuudeksi näistä mitään vaikka jollekin ne voivat siltä näyttää.
– Alkuun pääseminen on minkä tahansa etapin vaikein pätkä. Homma rullaa sitten ihan kivasti jos kukaan ei vaan päätä heittää kapuloita rattaisiin. Jokainen koulu, parisuhde, harrastus ja niin edelleen on lähtenyt todella hyvin käyntiin jahka se on lähtenyt käyntiin. Hommat ovat oikeastaan kusseet vain jos oma motivaatio on loppunut tai joku/jokin tosiaan on torpedoinut homman tietoisesti tai tiedostamattaan.
Harrastukset ovat menneet nurin vain töiden takia.
Koulut on kyllä käyty loppuun, mutta ammattitaidoton opettaja on helvetillinen rasite varsinkin jos hän syyttää osaamattomuudestaan oppilaita.
Parisuhteet ovatkin sitten se jännä sektori. Niin kauan on hauskaa kunnes huomataan, että yksi odottaa jotain toiselta puhumatta asiasta ja jossain vaiheessahan se homma räjähtää käsiin. Sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa onko se odotus täytetty vai ei. Jos tämän ensimmäisen mielikuva on se, että ei ole, niin toiminta on myös sen mukaista. Tein tällä itse asiassa kerran eräänlaisen kokeen. Aiemmin oli tullut palautetta siitä, että asiaa X ei tehdä tarpeeksi. No, sovittiin sitten, että päivänä Y asiaan sijoitetaan aikaa. Olin ennen sovittua aikaa paikalla, toinen osapuoli puoli tuntia myöhässä. Olin järjestänyt tekemiseni niin, että tämä ajankohta oli sille sovitulle asialle täysin pyhitetty, mutta sitä ei koskaan tapahtunut (kyse ei ole seksistä). No, illan päätteeksi toin asian esille ja sovittiin seuraavalle päivälle sama. Kuvio toistui kirjaimellisesti samanlaisena. Se toistui samanlaisena itse asiassa kolmesti peräkkäisinä päivinä kunnes sitten olin ennakkoon ilmoittamallani menolla ja sen jälkeen neljännen kerran. Olin henkisesti varannut vielä viikon viimeiset 2 päivää sille asialle jotta homma varmasti toteutuu. Ei toteutunut. Sen sijaan sain haukut siitä kun en ole koskaan paikalla…koska siis olin sen yhden päivän poissa. Tuo seuraava kohta liittyykin sitten tähän. Tavoite ei ilmeisesti ollut aidosti lähteä kyseistä toimintaa suorittamaan vaan hakea saumaa avautua jostain. Sinällään vähän ironista vaan, että 80% tapauksista tässä kokeilussa minä olin se joka odotti sitä että toinen on "saatavilla" ja sitten kun sen kerran olin aiemmin sovitulla menolla niin kuppi meni nurin sen aihealueen osalta. No, tästä on jo aikaa niin paljon että koko homma naurattaa. Silloin ei naurattanut. 🙂
– Kun sanat ja teot ovat ristiriidassa, "kuuntele" aina niitä tekoja koska todellisuus on niissä, ei korulauseissa tai murinassa joka niitä edeltää tai seuraa. Olen tehnyt ihan käsittämättömän monta kertaa juuri sen virheen, että uskon kun joku sanoo olevansa pahoillaan jokin rasittavan tempauksen jälkeen ja sanoo ettei enää tee niin. Menneen perusteella on melkein varmaa että se tempaus toistuu muodossa tai toisessa, yleensä ennemmin kuin myöhemmin. Melkein asiassa kuin asiassa on ihan fiksua antaa toiselle ihmiselle mahdollisuus osoittaa katumusta ja korjata käytöstään. Kuitenkin, jos tapaus toistuu, niin ollaan valintojen ääressä. Joko hyväksytään se, että todennäköisesti teko uusitaan jatkossakin tai sitten lähdetään pois kokonaan. Minä olen taipuvainen ensimmäiseen. Jälkeenpäin ajatellen voin sanoa, että se on helvetin typerä ratkaisu. On oikeasti parempi vain nostaa kytkintä jos asia on millään tasolla merkittävä.
– Peiliin katsominen aidosti on monille helvetin vaikea asia. Minun tyylini on ruoskia itseäni jokaisesta havaitsemastani virheestä (joita myös etsin "jatkuvasti" itsestäni) jotten vain jäisi jumiin mihinkään sellaiseen toimintaan mikä ei toimi. Tässä tulee ongelma vain kun tekee yhdellä tavalla joka ei toimi ja sitten koittaa toista vain saadakseen kahta enemmän kakkaa niskaan. Sitten joutuu vaan valitsemaan syyn mistä sitä kuraa tulee. 😀 Hyvä puoli on kuitenkin se, että voi jälkeenpäin sanoa että teki mitä voi ja se nyt vaan ei riittänyt. Tästä tulee päällimmäisenä mieleen suora puhe mikä liittyy tuohon edellisen kohdan loppuun. Monesti ihminen haluaa suoraa puhetta, mutta ei ole kykenevä vastaanottamaan sitä. Sitten jos et sitä anna niin siitäkin tulee sanomista tai jotain muuta negatiivista. Siinä on äkkiä tilanteessa jossa on ihan sama mitä tekee, lopputulos on huono. Olen vahvasti sitä mieltä, että jatkossa sanon asian niin kuin se on seurauksista riippumatta. Se on sitten sen toisen osapuolen homma miettiä ottaako infon vastaan vai, kuten valitettavasti on tapana, repii kipinän siitä.
– Tuplastandardien harrastamattomuus on harvinaista. Vittuiluhan on näistä se tyypillisin. A vittuilee Blle, B vittuilee takaisin, A polttaa päreensä ja aloittaa päähänlyöntikilpailun, B jää viimeisenä pystyyn, A soittaa poliisin paikalle. Kuuleman mukaan tämä on turvallisuusalan klisee kun puhutaan tilanteesta jossa kaksi urpoa ovat piesseet toisiaan baarissa tmv. En epäile sitä näkemystä hetkeäkään. Tätä samaa näkee monissa tilanteissa. Olen päässyt todistamaan sitä monesti niinkin vakavissa yhtälöissä kuin kortti- ja lautapelit. Tokikaan niissä ei ole alettu lyömään mutta…no, jotkut ottavat tappiot raskaammin kuin toiset. Hupaisaa on se, että nämä samat mesoajat ottavat todella huonosti monesti jo sen, että joku muu korottaa hiukan ääntä jonkun ihan neutraalin asian yhteydessä. Paino on sanalla "hiukan". Ironista lienee se, että monesti näistä ihmisistä sitten lähtee sitä ääntä aika reippaasti itsestään. Kyllä sitä itsekin syyllistyy kiehumiseen välillä. Entisen naapurin kanssa tuli pelattua kovasti konsolikiekkoa ja välillä kieltämättä paloi käämi. Ei siihen että olisi ottanut takkiin, hävisin kyllä ansaitusti jos hävisin. Tekoäly ja minä emme vain usein olleet samaa mieltä siitä miten hyvää kiekkoa pelataan.
– Omavastuu on tärkeä asia henkisen kasvun kannalta. Se ei ole tae siitä, mutta se on sen edellytys. Mokistaan on vaikea ottaa opiksi jos ei edes myönnä tehneensä sellaisia. Kokemus osoittaa, että monelle se oppiminen on silti vaikeaa.
Muistan tässä eräänkin menneisyyden keskustelun jossa kaava on ollut se, että toinen osapuoli on tehnyt jotain tyhmää. Sitten kun kysyin syytä toiminnalle kun kohde ei selvästikään ollut siitä mielissään, sain vastauksia joissa järjestäen syytettiin toista osapuolta siitä mitä tämä toimija itse teki.
Diggailen eniten syystä "noku se ei kieltänyt tekemästä niin". Minä olen surkea lukemaan ihmisiä, olen siis tooodella heikko siinä hommassa, eikä minulle ole vielä sattunut eteen tilannetta jossa olisi ollut epäselvää kuinka innoissaan joku on asiasta kun tämä koettaa naama norsun vitulla väistellä sen toisen yrityksiä olla "hauska". Parasta on se, ettei se toinen koe sitä touhua hauskana jos se kohdistuu itseensä.
Parempana esimerkkinä muistuu mieleen vuosien takainen porukan reissu jossa yksi pariskunta oli päättänyt kokeilla avoimen suhteen toimivuutta. Oltiin siis paikassa josta ei ollut tiedossa mahdollisuutta poistua seuraavan vuorokauden aikana. Sinällään ihan jees, jokainen tehköön mitä haluaa. Se, minkä näen kuitenkin ihan käsittämättömänä aivopieruna, oli se, että yksi paikallinen porukan sinkku sai idean yrittää panna toista näistä. Homman räjähtäessä käsiin se kura mitä siitä leviää osuu tuollaisessa ympäristössä ihan jokaiseen oman porukan jäseneen. Mutta ei, "minulla on oikeus tehdä mitä mä haluan". No niin on. Olis vaan kiva hoitaa asia niin, että kärsijät ovat vain ne joihin asia liittyy. Oli kuulemma minun syyni että ilta meni pilalle. Jep.
Ehkä tämä siis pitäisi ajatella niin, että kanna vastuu omista teoistasi ja älä edes yritä ottaa mitään vastuuta muiden typeryyksistä.
– Intuitio on oikeassa melkein aina. Jos on aidosti sellainen tunne, että jokin on menossa perseelleen ja voi olla varma ettei kyse ole ennakkoluulosta asian suhteen, älä saatana tee sitä mitä olit tekemässä. Tällä tavalla olen itse typerä. "Joo, hyvin se menee, sinne vaan" ja joka kerta saa kärsiä. 😀 En harrasta asioiden katumista siinä mielessä, että haluaisin muuttaa jotain mitä olen tehnyt. Minulle sääntö on se, että jos voin katsoa peiliin häpeämättä, niin kaikki on ok. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä ettenkö olisi päässyt vähemmällä skippaamalla jotain tilanteita.
– Tavoittele aina sitä minkä koet oikeaksi. Tämä on niitä perinteisiä "elämävalmentajien" horinoita, mutta ilmeisen toimiva neuvo toisin kuin moni muu niistä. Aiheella ei loppuviimein ole edes merkitystä. Aivan sama onko kyseessä varattu/vapaa mies/nainen, ulkomaan matka, oma kämppä, mitä ikinä. Homma toimii parhaiten niin, ettei edes aloita sitä käsien päällä istumista vaan tekee sen minkä voi tavoitteidensa eteen. Korostan tätä nyt sen "lemmen" kohteen osalta. Ottaa meinaan paljon vähemmän päähän saada runkkaset kuin miettiä "mitä jos". Omalla kohdalla tuo ei ole ajankohtainen varmaan hetkeen, mutta silti.
– Ei pidä edes yrittää muuttaa itseään vasten tahtoaan. Kokeilin tätä itse asiassa hiljan toisen ihmisen toivomuksesta ja koska ajatus kuulosti hyvältä. No, pieleen meni. Vastaanotto oli niin jäätävä että voi morjens. Siinä taas nähtiin, että se mitä tilataan ja se mitä halutaan ei välttämättä ole sama asia. Olin vielä riittävän "fiksu" kokeillakseni samaa uudestaan ja lopputulos oli edellistäkin negatiivisempi. Tätä ei nyt pidä käsittää väärin. Muutos oli positiivinen. Helpotti omaa olemista huomattavasti. Ympäristö ei vain kokenut samoin. Ymmärrän kyllä, voi olla vaikea sopeutua jos toinen on aiemmin ollut hyvin rauhallinen ja jaksanut aina odottaa tilanteen raukeamista ennen avautumistaan jos edes avautuu. Sellaiseen kun tottuu niin "lopeta, toi on ihan saatanan ärsyttävää" voi olla kuin isku vasten kasvoja. Reaktio oli ainakin sellainen että olisi voinut kuvitella olevan juuri siitä kysymys.
– Jos et pelaa itse sosiaalisia pelejä, älä sosialisoi sellaisen kanssa joka niitä pelaa. "Ekin, just don’t do it!" Tuo on sellainen tilanne jota voisi verrata side silmillä shakin pelaamiseen. Joo, lauta ja siinä olevat nappulat ovat tiedossa, mutta mitään käsitystä siitä mitä kentällä tapahtuu ei ole.
– Jos haluat selkeää kommunikointia, älä sosialisoi sellaisen kanssa joka haluaa sinun lukevan ajatuksia/decryptaavan sanomisiaan. Tämä on erityisen tärkeää jos ne samat ihmiset odottavat sinulta niitä suoria sanoja.
– Tiedä mitä voit tehdä. Tee ainakin se mitä sinun täytyy tehdä. Pyri tekemään niitä asioita joita haluat tehdä ja ehdota niitä muillekin. Tee vain niitä asioita porukassa joihin kaikki haluavat osallistua. Anna muiden kantaa huolta siitä mitä muut haluavat koska jokainen kyllä sanoo kun omat rajansa eivät johonkin riitä. Anna muiden huolehtia omista haluistaan ellei apua erikseen pyydetä.
– Ole aina sitä mitä olet parhaalla mahdollisella tavalla. Käytännössä tämä ei nyt tarkoita muuta kuin sitä ettei pidä hävetä itseään. Jos joku ei tykkää se on vain ja ainoastaan sen toisen kyynel.
– Älä oleta. Olen viimeksi olettanut väärin. No, tiedänpähän pitää etäisyyteni jatkossa virheellisen oletuksen kohteeseen.
– Huolehdi siitä, että kostonhimoiset ihmiset pysyvät sinusta kaukana…tai sinä heistä. Kaikki, ihan kaikki tekevät virheitä. Kaikki eivät kuitenkaan päätä hieroa tekijän naamaa siihen. Tämä jälkimmäinen osasto on se jonka kanssa on fiksua olla. Muiden kanssa ei. Nämä muut ovat vielä siitä kokemuksen mukaan raskas osasto, että kostavat omatkin mokansa muille.
Ehkä tämä nyt riittää tältä erää.