…kirjoituksissani.
Tämä Californipersoona, joka siis juttujensa perusteella on ainakin patologinen valehtelija ja poikkeuksellisen alhaisen itsetunnon omaava henkilö, ansaitsee ”sairaalloisen vihani” (lue: huvittuneen ihmetykseni) niskoilleen ihan oma-aloitteisen toimintansa takia. Omat kirjoitukseni jotka häntä koskevat ovat yksinkertaisesti vastapalloja hänen joko minuun, tattuihini tai puolituttuihini kohdistuneista horinoista ja solvauksista. ”Every action has a reaction.” Sitä saa mitä tilaa jne. jne.
No kätevästi, kun aikani olen pistänyt kaverin vastaamaan teoistaan verbaalisesti, hän ”hävitti” kaikki ”todisteet”. Ilmeisesti tarkoitus on kohottaa omakuvaa koska on jo lukuisia kertoja todistettu että tämä ihminen ei kykene sovintoon tai kompromisseihin jos ne eivät ole hänen toiveitaan täysin täyttäviä. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä. Jotkut ihmiset löytävät todellisen seksuaalisen suuntautumisensakin vasta viiskymppisinä joten kai se muutos on teoriassa mahdollista tässäkin tapauksessa. En kyllä pidättäisi hengitystä…
Syy siihen miksi pidän omani näkyvillä on hyvin yksinkertainen: Mielestäni on turha koittaa peittää todellisuutta poistamalla sanottuja asioita, ihan niin kuin ne muuttuisivat sanomattomiksi, vain koska halutaan näyttää paremmalta kuin oikeasti ollaan. Totuus kun on se että jokainen ryhmä/lauma/kommuuni/joukko/verkosto ihmisiä ja eläimiä sisältää niitä henkilöitä jotka katsovat tarpeellisiksi pistää vastaan niille jotka yrittävät hyökätä edellisten nimikkeiden alle jäävien jäsenten kimppuun, oli kyse sitten verbaalisesta tai konkreettisesta vahingonteosta. Tätä kutsutaan laissa hätävarjeluksi ja kansan kielellä puolensa pitämiseksi tai vastuunsa kantamiseksi. Katson olevani velvollinen, tiettyjen rajojen sisäpuolella, tarjomaan apua läheisieni kimppuun hyökkääviä elementtejä vastaan. Tässä tapauksessa Californi:a.
Se että lukuisista sovintoehdotuksistani huolimatta hän jaksoi jauhaa omaa juttuaan näinkin kauan on vain 1 osoitus miehen mielenlaadusta. Olen viimeaikoina saanut seurata läheltä sitä miten 4-vuotias tyttö toimii kun on huono päivä ja kaikille ja kaikesta pitää kiukutella. Rehellisesti sanoen en näe eroa Californin ja kiukuttelevan pikkutytön toiminnan välillä. Mikään ei ole hyvin ja kaikki on muiden vikaa vaikka juuri olisi itse tyrinyt jossakin asiassa, vika on aina jossakin muussa ihmisessä vaikka itse tekisi ihan samaa kuin he jne. Californin ja pikkutytön käyttäytymismallien todellinen ero on siinä että Californi ei (toivottavasti) leiki nukeilla ja pikkutyttö ei kiukuttele joka päivä. En koe olevani suoranaisesti parempi ihminen mutta aivan varmasti olen paremmin kosketuksissa todellisuuteen ja tiedän miten oikea maailma toimii enkä marise jos hommat ei mene juuri niin kuin haluaisin.
Mikäli jotain kiinnostaa koko tapahtumaketjun juuret niin nekin löytyvät blogistani. Tämä olkoon viimeinen häntä koskeva kirjoitukseni ellei hän sitten aloita paskanpuhumistaan uudestaan.
Kiitos ja kumarrus.