Eletään palvelun kannalta jänniä aikoja. Faktahan on se, ettei City.fi ole juuri muuta kuin viihteellinen konsepti nettitoteutuksena. Ei siinä mitään. Ilmeisestikään sen ei ole tarkoituskaan olla mitään muuta ja sehän onnistuu muutamaa "hiukan" väärin hinnoiteltua palvelua lukuun ottamatta loistavasti tavoitteessaan. Tai no, väärä hinnoittelu on tietenkin subjektiivista. Eihän se ole tyhmä joka pyytää jos kerran maksajia löytyy ja ilmeisesti niitä riittää.
Nyt kuitenkin näyttää siltä, että joko Cityn alaisuudessa toimivat kirjoittajat ovat alkaneet käyttää foorumiaan äänitorvenaan vähän samaan tapaan kuin Neuvostoliiton aikana nykyinen Venäjä toimi ja miksei tähän sopisi vertaukseksi nykyinen Yhdysvaltojen ja uskonnollisesti latautuneiden arabimaidenkin touhu. Kansalle siis yydetään avoimesti valheita ja niitä kohtaan esitetty kritiikki sensuroidaan.
Epäselvää toistaiseksi on se, ovatko sensuurin takana City.fi:n ylläpito vai kirjoittajat itse. Valitettavasti lopputuloksen kannalta tällä ei ole merkitystä. Seuraus tuollaisesta kun on vain ja ainoastaan se, että keskimäärin aivonsa omaehtoisesti lamauttaneelle ja niiden aktivoinnista kieltäytyvälle lukijalle tarjotaan nykyisen uutisointikulttuurin puitteissa kaikkea muuta kuin se, mikä on totta tai edes todistettavissa. Tästä sitten päästään siihen, että ihmisten mielikuva todellisuudesta hämärtyy ja pahimmassa tapauksessa ollaan saatu lietsottua vihaa jotain ryhmää kohtaan.
Sinälläänhän tuossa ei varsinaisesti ole välttämättä mitään vikaa. Urheiluun, muotiin ja vastaaviin asioihin sopii sujuvasti subjektiivinen paisuttelu ja hypetys. Sen sijaan esimerkiksi yhteiskunnallisiin tai psykologisiin asioihin kantaa ottaviin kirjoituksiin sellainen ei sovi. Kun kerran on tiedossa, ettei keskimääräinen lukija tarkista mitään lukemaansa, vaan täysin vaikka lähdekritiikkiä omaksuu kaiken sen, mitä lehdessä/netissä/televisiossa sanotaan, niin ei kyseessä voi enää olla vahinko.
Hauskaa tässä on se, että siihen touhuun alentuvat jopa poliittiset vaikuttajamme. Emma Kari tietoisena teostaan ilman minkään näköistä moraalisen selkärangan osoitusta suoraan valehteli toisen ihmisen antamasta lausunnosta koskien aborttia. Tarkistamalla mitän on sanottu ja mitä asiaa koskien, ei normaali ihminen pysty pääsemään siihen lopputulokseen, että Kari olisi puhunut totta. Vähän huono juttu kun miettii millä tittelillä hän toimii. Tai no, minä en haluaisi poliittisen kantani edustajaksi tunnetusti epärehellistä ihmistä.
Vastaavasti Taneli Hämäläinen on kunnostautunut tutkivana journalistina kertomaan asioita oman agendansa ajamisen eduksi ja tuomaan aktiivisesti esille suomalaisen journalismin nykytilaa. Hänen bloginsa koostuu melkein pelkästään kirjoituksista joiden taustat tarkastamalla saa hyvin nopeasti selville, että jos hänen kirjoituksessaan jokin asia oli totta, koko totuus on kuitenkin jätetty kertomatta sillä seurauksella, että milloin mikäkin taho tai kukakin henkilö saa huonoa julkisuutta hoidettuaan asiansa oikein. Olen varma, että siellä on seassa jokin oikeakin totuus kokonaisuudessaan. Ei kenenkään virhemarginaali ole 100%. Kuitenkin, pääsääntöisesti juttujensa kohdalla lukemansa kannattaa tarkistaa, useammasta lähteestä.
Näissä kahdessa edellisessä on se jännä puoli, että molemmat ovat kovasti tarttumassa muiden ihmisten sanomisiin. Vaikka ajattelevalle ihmisille olisi täysin selvää mitä joku on tarkoittanut lausunnollaan joissa on pieniä mokia, nämä kaksi edellistä (sekä kanssa-ajattelijansa) tarttuvat niihin yksittäisiin sanoihin (joilla ei kokonaisuuden kannalta ole merkitystä) ja väittävät niitä koko asiaksi. Kuitenkin ovat todella huonoja ottamaan vastaan sitä, että joku huomaa mitä he ovat tekemässä.
Tällaisia poliittisia kasvoja ja yleismaallisia journalisteja maamme on valitettavasti pullollaan.
Psykologiaa suoraan tai sivuamalla käsittelevien puolella homma on vielä huonommin. Kyllähän nyt jokainen tajuaa vähemmän kestäviksi mouhoamisiksi sellaiset, että Emman kertomukset siitä, kuinka ihmiset ovat pahoja eläessään eri tavalla kuin hän ja Tanelin vuodatus siitä, miten kaikki auktoriteetit olisi syytä purkaa jotta anarkistit saisivat turvassa toteuttaa itseään rikkomalla paikkoja tmv. Ei siinä ole mitään epäselvää. Ainakaan toivottavasti ei ole.
Psykologian taholla homma onkin sitten eri. Ihmiset eivät tiedä tarpeeksi ymmärtääkseen kokemaansa ja sen korrelaatiota todellisuuteen voidakseen oikeasti seuloa valheet totuuksien seasta. Suurin osa porukasta valitettavasti nielee mitä vaan heille syötetään jos se on netissä, tekstissä lukee sana "tutkimus" ja/tai aihe ja sen sisältö ovat poliittisesti raflaavia.
Melissa Mäntylä kirjoittaa loistavasti siitä, miten on ok olla homoseksuaali, bi tai vaikka transseksuaali. Ongelma tulee vain siinä, että samalla hän tulee haukkuneeksi heteroseksuaalit ja heistä etenkin miehet. Syy on jäänyt epäselväksi, mutta kollektiivinen tarinoidensa pahuus näyttää olevan heteroseksuaalisuus etenkin miesten keskuudessa. Lienee kuitenkin syytä mainita, ettei tämä asetelma ole jokaisen kirjoituksensa ydin. Seassa on ihan hyvinkin korrektia juttua jota on ilo lukea.
Mirja Wuokko taas näyttää viimeisen kirjoituksensa perusteella korjanneen suuntaustaan. Edellisistä kirjoituksista löytyi mm. väite siitä että miehet ovat kyvyttömiä milloin mihinkin. Ei siinä mitään, on asioita joihin minä en kykene. En kuitenkaan ole kyvytön niihin asioihin mihin miesten väitettiin olevan kyvyttömiä. Miehet ovat siis kuulemma kyvyttömiä olemaan edes neutraaleja naiskumppaninsa menestystä kohtaan puhumattakaan siitä, että iloitsisivat siitä ja olisivat kannustavia. Kyseisen jutun taustoja vähän kaivellessa, selvisi, että tutkimusta on ollut tekemässä radikaalifeministiksi tiedetty henkilö, joten ei olisi mikään ihme jos tutkimus olisi tehty niin, ettei tulos voisi olla muu kuin se mitä on saatu. "Sattumalta" tutkimuksen uskottavuus on myös verrokkiryhmän täydellisen puuttumisen myötä kaikkea muuta kuin kestävä. Siitä huolimatta Mirja esittää tämän kuin se olisi yleismaallinen fakta koskien kaikkia miehiä. Seuraavassa kirjoituksessaan hän tarjoaa tekstiä joiden väittää olevan miehiltä peräisin, mutta ei suostu antamaan lähdettä jotta väitteet voisi tarkastaa. Muutenkin