Must vähä tuntuu, et mun pitäis kai yrittää käyttäytyy. Toisaalta, mähän en ala, jos en halua. Kun must ihmisen pitää olla aito, eikä feikata jotain olematonta – varsinkaan sellasta, jota [I]olettaa[/I] toisen odottavan. Hitto mä nyt noin yksinkertaseen mee!
Joka tapauksessa onhan se noloa, kun sillein kiihkeesti suudellessa alan kesken kaiken tyrskimään. Menishän se kai kerran vielä, mukku se tuntuu toistuvan. Ja senkin syy on toi Karjalaisen biisi, josta jo kertaallee mainitsinki. Jos mulle kerran tulee toistuvasti mieleeni "kieltään lipova liskomies", ni vikahan on vaan mun päässä. Siis kirjaimellisesti päässä. Noh, eiköhän toi kohta huomaa paljon muutaki…
Hämmästyttävästi saanut kuulla ihmetystä siitä, miten jonkun seurassa voi olla niin mahdottoman rento ja välitön olo. Toisaalta se ei mua hämmästytä, kun kerran katsoo, että suurin osa ihmisistä on puupökkelöitä. Mä en oo. Enkä oo muutenkaan, ko "naiset". Ainakin kun olen kuunnellut, minkälaisia "naiset yleensä" on. Joo-o. Kyllä mä ymmärrän hyvin helposti, mitä se meinaa, kun noin sanoo. Ja sekin sitä hämää, kun ymmärrän niin hyvin – kuulemma jopa niin hyvin, et "olen ensimmäinen ihminen, joka ymmärtää, mitä tarkotan" (eikä vaan tässä asiassa).
Joko ihmiset pörrää liian tyhmien ihmisten kanssa tai sitten normisti ihmiset ei juurikaa ajattele asioita. Kyl mä saattasin tohon jälkimmäiseen kokemukseni perusteella taipuu. Toisaalta nää on mun omia spekulaatioita vaan, minä nyt hämmästelen ja mietiskelen muutenkin ihan idioottimaisia asioita. Saa vaan nähä sen reaktion sitte, kun se huomaa että tiedän sen ajatukset jo ennen ko se suutaan avaa. Tai motivaatiot jollekin. Hmmmm. Joko se on hyvä juttu, tai sitten ei.
Mä kuitenkaa ala liikoja miettii just tota, esmes lumihiutaleiden erimuotoisuus olis just nyt sellanen pohdiskelun aihe, johon voisin mieluummin syventyy. Se onkin paljon tärkeempääkin.