Kamalan nopeasti menee aika näin ”juhlahumussa”.. Ja kun lisäksi meidän tietokoneesta hajosi näyttö, ja mutsikin oli käymässä sunnuntaista asti, niin kirjoittelu on jäänyt taas vähemmälle. Pääsinpähän ainakin pois tuolta aktivikirjoittajien syntilistalta.
Loppuviikko sujui juhlavalmisteluissa. Keskiviikkona siivoilin alustavasti, tai oikeastaan laiskottelin ja keräsin voimia tulevaa koitosta varten. Torstaina leivoin kuivakakun, kaurakeksejä ja täytekakkupohjan, ja laiskottelin. Perjantaina jouduin touhuamaan tosissani koko päivän, täytin kakun, hain maton pesulasta ja siivosin. Kamalasti pestävää ja puhdistettavaa näinkin pienessä kämpässä! Ikkunatkin jäivät pesemättä.
Lauantai oli ensimmäinen juhlapäivä. Olin edeltävän yön töissä, mutten silti malttanut nukkua kahdeksaa pidempään. Aloin heti aamusta leipomaan; mokkapaloja, korvapuusteja ja mustikkapiirakkaa, patonkia ja cocktailpiirakoita. Siivosin loppuun ja käänsin keittiön järjestyksen tilavammaksi seisovalla tarjoilupöydällä. Lisäksi koristelin kakun, vaikkei musta sillä taidonnäytteellä ainakaan kondiittoria tulisi.. Ja tieysti yritin epätoivoisesti hoitaa siinä ohessa synttärisankaritarta, joka olisi KOVASTI halunnut osallistua kaikkeen.
Vieraita alkoi saapumaan kolmen aikaan, tulin suihkusta kait vasta varttia vaille. Mies lähti odotetusti evakkoon ampumaradalle kavereidensa kanssa. Juhlat sujuivat kuitenkin hyvin, sain sopivasti vauvat pihalle ennenkuin lapsettomia kavereita alkoi saapumaan. Isäntäkin suvaitsi palata juhlapaikalle, tietysti näiden samaisten kavereiden kanssa.
Vietettiin harvinaisen mukavaa ja rauhallista iltaa, syötiin ja porukka maisteli juomiaan. Laitoin neidin sisälle nukkumaan kun alettiin grillaamaan, ja grillauksen jälkeen luonnollisesti saunottiin. Tällä kertaa tyttöjen ja poikien kimppasauna jäi kuitenkin kokematta. Ehkä hyvä niin.
Vieraat lähtivät vasta yhden aikaan, vaikka mies yllättäen totesi ettei jaksa lähteä kaupunkiin. Kun ei ehtisi baarissa olla kuin hetken, ennen viimeisen bussin lähtöä. Joten jäi meidän kanssa kotiin nukkumaan.
Sunnuntaiaamuna kasasin enimmät hylsyt pihalta ja lähdin hakemaan mutsia lentokentältä. Saatiin hyvin siivottua ja paistettua uudet piirakat, ennenkuin sukulaiset ja naapurit oli kutsuttu kolmeksi. Anoppi oli tapansa mukaan ajoissa, kuten vastapäisen naapurin rouvakin, mutta miehen veli suvaitsi saapua vasta puoli kuudelta. Ja silloinkin linnoittautui lastensa kanssa katsomaan telkkaria. Hemmetin juntit!
Selvittiin kuitenkin hengissä, vaikka ruokaa jäikin ÄLYTTÖMÄSTI yli.
Maanantaina lenkkeiltiin mutsin ja vauvan kanssa, käytiin kaupoissa ja oltiin rauhassa kotona.
Tiistaina lähdettiin kaupunkiin, käytiin tilaamassa neidille uusi turvaistuin (tällä hetkellä saatavilla ei ollut oikeaa väriä), käveltiin torilla ja syöttin Olimpoksessa. Tosin tarjoilijalle piti jättää taas tippiä siivouspalkkioksi, pöydän päädyn ympärystä oli just sen näköinen, että 1-vuotias oli syönyt itse riisiä..
Tänään oltiin aamu sisällä kun satoi, mutta puoliltapäivin lähdetiin kävelylle. Käytiinn pankissa (olin taas vinguttanut tilini REILUSTI miinukselle..) kahvilla ja kaupassa, neidin nukkuessa sopivasti päiväuniaan. Laitettiin ruoka kun mieskin tuli kotiin, ja sitten lähdettiin äidin enon luokse käymään. Hohhoijaa.
Kahdeksan aikaan vein mutsin kentälle, saatiin taas oma rauha takaisin. Mukavahan tuota oli nähdä, mutta kuten mies sanoi: ”on täällä kuka tahansa vieras, niin silloin ei voi hyppiä munasillaan.”
Söin vielä äsken tuskissani viimeisiä herkkuja, huomenna alkaa meillä terveellinen elämä. Mies vei jo tänään tiikerikakkua töihin, ja huomenna lupasi hävittää mokkapalat ettei tarvitse itse syödä niitä. Mulla nimittäin kiristää jo nyt perseen kohdalta sellaiset vaatteet, joita käytin esikoista odottaessa loppuraskaudesta. Pakko jättää maalliset hyvät vähän vähemmälle.